Juuri niin on käynyt kuin useat ennakoivat.
Vaalikeskustelu on toistaiseksi kiertänyt kehällä. On keskitytty siihen, kuka pääsee Brysseliin ja miten vaalitulos järkyttää poliittisten puolueiden voimasuhteita ja kannatusnäkymiä kotimaassa. Europolitiikan kannalta tällainen pohdinta on sivuseikka. Olennaista on, että Suomi valitsee kolmetoista edustajaa, joiden harteilla on suomalaisen edun valvonta. On Suomen tappio, jos nämä kolmetoista eivät ole tilanteen tasalla tai eivät keskity työhönsä tai eivät kykene pääsemään vaikutusvaltaisiin asemiin.
Pitääkö todella puhua suomalaisesta edusta? Pitää. EU:ssa tehdään päätöksiä, joiden takia työpaikkojamme voidaan joko säilyttää tai menettää. Myös ympäristömme kärsii, jos olosuhteitamme ei ole ymmärretty.
Eikö EU:ssa pitänyt ajaa Euroopan etua? Kyllä. Mutta Euroopan etu on, että EU:ssa tehdään lainsäädäntöä, joka ymmärtää jäsenmaiden erilaisten olosuhteiden asettamat haasteet. Huonosti suunniteltu ja olosuhteitamme ymmärtämätön lainsäädäntö olisi Euroopan tappio.
Siksi suomalaiset edunvalvontatahot toteavat jo nykyään, että on Suomella kolmenlaisia meppejä: hyodyllisiä, haitallisia ja yhdentekeviä.
Kun vaaleihin on kaksi viikkoa, intensiivisin kampanjavaihe ehdokkailla alkaa. Omalla kohdallanikin ns. kelluva abribus-kampanja käynnistyy suuremmissa kaupungeissa. Teemana on vaikutusvalta. Haluamme herättää keskustelua siitä, mitä se on ja mihin sitä europolitiikassa tarvitaan. Tällä alueella haaste ja vastaus ei löydy pienten puolueiden leiristä.
Miksi siitä pitää sitten puhua?
Valta ei ole itseisarvo, ei vaikutusvaltakaan. Mutta politiikassa on asiallista pohtia, löytyykö puheiden katteeksi poliittista vipuvoimaa, jolla muutosta saadaan aikaan. Sitä tarvitaan muun muassa Itämeren pelastamiseen ja monen muun ympäristöongelman ratkaisuun.
Suomalaisten europarlamentaarikkojen vaikutusmahdollisuuksista synnytetään myös vääriä mielikuvia. Helsingin Sanomissa viime viikolla eräs mielipidekirjoittaja esitti, että europarlamentaarikoilla vaikutusvaltaa ?on vähemmän kuin pienimmällä ryhmällä Suomen eduskunnassa?.
Tämä väite ei perustu mihinkään faktaan. Parlamentissa toimitaan poliittisissa ryhmissä ja vaikutusvaltaa käytetään niiden kautta. Ei ole olemassa mitään Suomi-ryhmää.
Vallassa ja vaikutusvallassa on merkittävä ero. Vallan voi jopa kaapata, mutta vaikutusvalta on ansaittava. Se tarkoittaa, että ryhmä luottaa ja antaa vastuullisia tehtäviä. Euroopan parlamentissa vaikutusvaltaa ei tarjoilla, vaan se ansaitaan ahkeralla ja laadukkaalla työllä.
Euroopan parlamentissa työ tehdään poliittisissa ryhmissä, ja Kokoomus kuuluu niistä suurimpaan, EPP-ED:n (Euroopan kansanpuolue/Euroopan demokraatit), jossa on 288 jäsentä. Vertailun vuoksi sosiaalidemokraattien ryhmässä on 217 jäsentä, keskusta ja RKP kuuluvat Liberaaleihin (99), Vihreiden ryhmässä on 43 ja Vasemmistoliiton 41. Merkittävä asema pienessä ryhmässä ei siis vielä takaa vaikutusvaltaa, sillä enemmistö päättää.
Mepin tärkein tehtävä on saada taakseen oma poliittinen ryhmänsä ja sen jälkeen parlamentin enemmistö. Tässä suuren ryhmän jäsenellä on siten enemmän vaikutusmahdollisuuksia kuin pienen, sillä mepin polittinen lihasvoima kasvaa mitä suurempi ryhmä parlamentin jäseniä hänen takanaan on. Aktiivinen meppi voi työllään ansaita aseman, jossa häneen luotetaan ja häntä kuunnellaan ja se näkyy ja kuuluu parlamentin lopullisissa päätöksissä.
Käytännön lainsäädäntötyössä ryhmä antaa vetovastuun direktiivien ja asetusten valmistelussa aktiiviselle jäsenelleen, joka vastaa ryhmänsä kannasta ja laatii äänestyslistan. Näin yksittäinen meppi voi vaikuttaa suoranaisesti ryhmänsä päätökseen, ensin valiokunnissa ja lopulta täysistunnossa, josta muodostuu parlamentin virallinen kanta. Vaikutusvaltainen meppi vaikuttaa siis usein paljon vahvemmin EU:n lainsäädäntöön kun eri jäsenvaltioiden ministerit.
