Vaalikampanjoinnilla on rankan kisan maine mutta taas lipsahti hauskan puolelle. Suurin selitys on pölkky.
Aamuni alkoi Cafe Jugendin aamupiirillä, jonne Olli Valtonen oli kutsunut minut puhumaan. Sieltä lähdin Loimaalle vaalityöhön, jossa torilla oli jo väkeä ja paikallislehden toimittaja odottamassa Kokoomusehdokkaita. Saimme varastaa rovaniemeläisen Heikki Auton kanssa kahdestaan koko ehdokasshown.
Kampanjavarustukseeni kuuluu jälleen kerran massiivinen pölkky, jolla lyötätän tämän kevään numismaattista harvinaisuutta, Korhola-kolikon vuosikertaa 2009. Kuten aina ennenkin, vältän kolikkoautomaattini avulla kiusallisen hengailun ja esitteen tyrkyttämisen, sillä väki useimmiten jonottaa päästäkseen lyömään ilmaiseksi oman rahansa. Se raha on lyöjälleen mieluisa: paitsi itse lyöty, myös käypä ostoskärryn pantti. Heitämme hauskaa läppää samalla ja tuomme vaalirahoituksen näin päivän valoon.
Turku seuraavaksi, torilla samaa hommaa Eurooppalainen Suomi -vaalibussin kontekstissa, sitten jatkettiin Saloon ostoskeskukseen. Siellä oli vastassa paikallislehden toimittaja ja paikallisia kokoomuksen aktiiveja.
Jos olisin viisitoistavuotiaana kuullut, että puhun joskus politiikkaa kauppakeskuksessa mikrofoniin ihmisen kulkiessa ohi, olisin ykskantaan ilmoittanut ei kiitos, perun tämän elämän tilauksen. Se olisi kuulostanut pikemminkin henkilökohtaiselta helvetiltä. Mutta näin muuttuu ihminen, ja mihin suuntaan!
Jokin asia vain voi muuttaa arvo- ja pelkojärjestystä. Minulle se on kolme Iitä, joihin on mahdollisuus vaikuttaa: ilmasto, Itämeri ja ihmisoikeudet.
STT:n uutinen meppien täysistuntoläsnäoloista kuului päivän ällistyksiin: Eija-Riitta Korhola on suomalaismepeistä useimmin pois EU-täysistunnoista, se sanoi Uutinen räiskähti myös kännykkääni.
Suomalaiset ovat läsnäolijoina parhaasta päästä. Minunkin läsnäoloprosenttini on kunnioitettavat 87. Uutinen oli kuitenkin täysin turha, sillä poissaoloni ei johdu laiskuudesta vaan aktiivisuudesta, työtehtävien noudattamisesta. YK:n ilmastokokoukset, joihin olen osallistunut kuluneella kaudella joka vuosi, ovat useimmiten menneet päällekkäin täysistuntoviikon kanssa. Niissä olen ollut parlamentin edustaja. Lisäksi olen kerran ollut ko. viikolla poissa osallistuessani Barack Obaman rukousaamiaisella.
Onpa hankalaa! Minkä mahtaa. Jos työnsä tekemisestä seuraa naarmu läsnäolotilastossa, on kai silti ennemmin tehtävä työnsä. Vai onko joku toista mieltä?
Sanoin uutista tekevälle STT:n toimittajalle, että toivon heidän jatkossa tekevän myös sisällöllisempää tutkimusta meppien aktiivisuudesta. Onhan pieni paradoksi se, että vähiten täysistunnoissa läsnä olleella mepillä on eniten täysistuntopuheita. Meppien edustajatoimia koskevissa tilastoissa olen aktiivisin suomalaismeppi. Asian voi tarkistaa kuka tahansa tästä linkistä. http://www.europarl.europa.eu/members/public/geoSearch/search.do?country=FI&language=FI
Tässä se on myös kootusti: Alla olevassa listassa on parlamentin rekisteröimät edustajatoimeni huhtikuussa 09. (Vieressä suluissa on suomalaismeppien keskiarvo kaudella 04-09)
166 (62) täysistuntopuhetta, (aktiivisin suomalaisista)
130 (20) päätöslauselmaesitystä (aktiivisin)
79 (31) kirjallista kysymystä (2. aktiivisin)
3 (3,5) raporttia
2 (2) lausuntoa
1 (0,6) kirjallinen kannanotto
Onko ahkera meppi sitten hyvä meppi? Tuskin kukaan tietää totuutta. Mutta ainakin se pätee toisin päin: laiska meppi ei voi olla hyvä meppi. Ahkeruus lienee välttämätön mutta ei riittävä ehto.
Yöksi päädyin mökille. Sauna oli lämmin ja kymmenet lyhdyt valaisivat keväistä iltaa. Linnut ottivat vastatakseen musiikista. Autuasta!
