Tämän päivän käsikirjoitus näytti selvältä: esitelmä Kokkolan ammattikorkeakoulussa, sitten Pietarsaaren kautta Vaasaan Eurooppalaisen Suomen bussille, kunnes päivä varsinaisesti huipentuisi Turun suurilla vaalimarkkinoilla, jossa YLE avaa eurovaalikampanjan juhlallisesti. Minuakin oli etukäteen tiedusteltu keskustelijaksi.
Päivä oli mitä mukavin mutta iltaa ei voi kuvata millään muulla sanalla kuin antikliimaksi. Vaali-ilta oli juuri niin tyhmä ja lattea kuin se televisiosta näytti. Itse europolitiikan kannalta se oli pelkästään kiusaannuttavaa. Se oli ankeuttamista.
Paikalla markkinoilla oli koolla pelkkiä ehdokkaita, jotka esiintyivät toisilleen odottaen sitä lyhyttä hetkeä, jolloin saisivat puheenvuoron mediassa. Keskustelu oli sekavaa, huonosti juonnettua ja olennaista välttävää. Ainoa hauskuus oli seurata kilpakumppaneiden sinnikkyyttä ja taitoja sijoittaa itsensä aina kuvan taustalle mukaan. Muuten ilta oli tyhmä, pelkkää ajanhukkaa kylmässä ja koleassa säässä.
En nähnyt ohjelmaa kokonaisuutena, mutta kenenkään en ole kuullut kehuneen sitä. Vahinko jos syntyy vaikutelma, että europolitiikka olisi yhtä amatöörimäistä. Siihen ei olisi nyt enää varaa.
Ehdokkaita on tietenkin aina kiva nähdä. Sitä miettii kenet mahdollisesti saan työtoverikseni, vaikka kaikessa on moninkertaista spekulaatiota kun en omasta menestyksestänikään voi tietää. Härmälän Esan kanssa istuttiin vaalikahveilla ja vertailtiin läpimenolistojamme – kaikkihan niitä mielessään kyhäävät. Eräs jännityksen aiheista on, saako Keskusta kaksi vai kolme paikkaa.
Kotiin pääsin järkyttävän myöhään kun oma turha osuuteni oli viimeisenä. Onneksi edes illat ovat valoisat.
