Lämmin, viimeinen tervehdys Strasbourgista
Tää on viimeinen taisto. On aika kiittää kuluneesta viisivuotiskaudesta sekä äänestäjiä että teitä ystäviä, jotka olette seuranneet ja kommentoineet meppielämääni. Tänään päättyy viimeinen työviikkomme, ja se on kaiken kaikkiaan 120. Strasbourgin viikko kymmenenä meppivuotenani. Vaalit ovat tasan kuukauden päästä, ja sitä ennen saan – matkustaa! Koluan Suomea läpi. Ne jotka haluavat lukea vaalikuulumisia, ovat tervetulleita tukikirjeen saajien joukkoon vain vastaamalla ja ilmoittautumalla halukkaiksi.
Vaalikampanjointi on toki jo alkanut, ja viime viikot ovat olleetkin uuvuttavia. Ensiksi ovat lehtien kyselyt ja vaalikoneet, jotka yksin työllistävät täysipäiväisesti. Lisäksi on lainsäädäntötyö, joka sentään loppuu tänään. Sitten on ollut koko kevään pituista kiertämistä ja kampanjan suunnittelua, kotisivujen uudistamista, ja blogeja ja haastatteluja. Uusin haastattelu on viime maanantain radiodebatti Timo Soinin kanssa – tässä linkki siihen:
http://yle.fi/uutiset/teksti/alueelliset_uutiset/paakaupunkiseutu/2009/05/korhola_kohtasi_soinin_ylen_aikaisen_eurovaalisarjassa_718658.html
Olen erilaisissa yhteyksissä joutunut vastaamaan, mitä pidän tärkeimpinä saavutuksina kuluneella kaudella. Olen viitannut useimmiten päästökauppatulokseen ja suomalaisen rahapelimonopolin jatkumisen mahdollistavaan nettigambling -mietintöön, jossa vastasin ryhmäni kannasta niin ikään. Monopoleista voi olla monta mieltä, mutta kyllä mieltäni lämmittävät ne miljardi euroa vuodessa, jotka Suomessa jaetaan pelituottoina yhteiseen hyvään. Olen itsekin HelsinkiMission valtuuskunnan jäsen, ja innoissani siitä miten hyvää työtä vanhusten parissa tällä rahoitetaan.
Mutta sitten on kokonainen toinen maailma, joka liittyy ihmisoikeuksiin. Nitä koskevia päätöslauselmia olen saanut olla mukana draftaamassa joka Strasbourgin kerta. Viime viikolla Suomessa vieraili Pakistanin historian ensimmäinen vähemmistöministeri, jonka poliittiseen uraan olen saanut kunnian osaltani vaikuttaa. Sitä, että tuossa maassa saatiin aikaan tuo ministerin salkku, ja että ministeri taisteli heti läpi lain, joka velvoittaa että hallinnon työpaikoissa on oltava vähintään viisi prosenttia uskonnollisten vähemmistöjen edustajia, on mahdotonta edes arvioida rahassa. Olen nöyrän onnellinen, että sain olla tukemassa tällaista. Enkä tekisi mitään tällaista ilman sitä mandaattia, jonka äänestäjiltä sain. Kiitos kuuluu siis teille.
Muutama sana vaalikampanjastani. Täytyy sanoa, että kauas on joutunut kymmenessä vuodessa kulkemaan. Silloin olin niin ujo, etten olisi halunnut vaalikuviin lainkaan. Ehdotin, että olisimme keksineet vain nerokkaan sloganin, jonka huomattuaan kansa olisi kilvan rynnännyt vaaliuurnille. Ajatus kasvojeni näkemisestä pylväiden päässä ja pysäkeillä hirvitti.
Nyt kestän enemmän, ja minun on kestettävä sellaistakin, jota en mielelläni kestäisi. Olen kai niin ylpeä luonne, etten haluaisi tulla syytetyksi ylpeilystä. Vaaleissa ei voi olla vaatimaton. Meidän työtämme seurataan mediassa heikonlaisesti, joten jollei siitä itse kerro, voi käydä niin että tieto jää piiloon. Siksi vaalitiimini on päättänyt, että kampanjassani vyörytetään anteeksi pyytelemättä kaikki se ahkeruus ja saavutukset, joihin olen syyllistynyt. Olen aina yrittänyt uskoa espanjalaiseen sananlaskuun, jonka mukaan öljy ja totuus nousevat aina pintaan. Mutta aika hitaasti ne nousevat, ja viime vaaleissa eivät esimerkiksi juuri lainkaan. Mainostiimini auttaa pintaan nousua. Niinpä tämä rehvastelu täytyy vain kestää miehekkäästi, vaikka vaatimattomuus varmasti kaunistaisi. Numero 46 siis!
Kevät rientää, Yrjönpäivän bileet on pidetty (tupaten täynnä, kiitos kaikille!), kotisivut on uudistettu (käykää katsomassa www.korhola.com mutta muistakaa että vain ensimmäinen lataus kestää kauan), ja vaalilauseita mietitään. Jos kohdataan vaalikentillä ja vielä tunnistatte, tulkaa tervehtimään!
