Sikainfluenssa näkyy jo lentokenttien käytäväkuvassa. Tänään palasin Varsovasta Budapestin kautta Helsinkiin vaputtautuakseni Suomen kevääseen, ja Budapestin kentälle saavuttuamme meitä monitoroitiin lämpökameralla. Saimme itsekin nähdä näytöltä, onko kuumetta, joka olisi pysäyttänyt kulkijan matkan. Minä olin kunnossa, vaikka kurkku onkin ollut hieman karhea ja nenä vuotanut. Näin myös yhden matkustajan, jolla oli kasvosuojus. Mikään tavaton näkyhän se maailman kentillä ei ole – etenkin aasialaisten matkustajien näkee joskus suojaavan itseään näin.
Matkalla juttelin unkarilaisen kollegani kanssa. Hän ei jatka vaalien jälkeen europarlamentissa, sillä puolue haluaa hänet kotimaan politiikkaan. Kollegani ihasteli vilpittömästi suomalaista järjestelmää ja suoraa kansanvaalia. Unkarilaista systeemiä hän piti demokratian kannalta turhauttavana. Eurovaalit käydään kahden pääpuolueen välisenä otteluna, jossa puoluejohtajat keskustelevat – kotimaan politiikasta! Euroedustajia ei kukaan unkarilainen edes tunne, sillä he ovat nimiä listassa. Kansalaiset eivät näitä nimiä voi äänestää vaan antavat äänensä puolueelle. Puolue taas jakaa paikat omalla käsittämättömällä logiikallaan, mies valitti. Esimerkiksi tulevissa vaaleissa hänen puolueensa kaikki edustajat tulevat olemaan Budapestistä – maan muut osat jäävät edustajaa paitsi.
Mies valittii myös, ettei poliitikoilla ole mitään syytä lähestyä tai kuunnella kansaa. Tärkeintä on miellyttää poliittista eliittiä, joka edustajapaikat jakaa.
Ei ihme, etteivät eurovaalit kiinnosta.
Harmi vain, etteivät ne kiinnosta meilläkään, vaikka kansa saa aidosti valita edustajansa. Mutta ehkä näissä vaaleissa pannaan paremmaksi.
Suomeen tultuani iloitsin auringonpaisteesta. Karua toki vielä oli kesäisen ja kukkaisen Varsovan jälkeen, mutta ei mitään syytä valitukseen! Ilma on kuin suomalainen morsian.
