On puoliyö, tulin hotellille, juuri vaihtui tuore, korkkamaaton vuorokausi. Kuluneelle päivälle annetaan ainakin kahdeksan pistettä.
Se alkoi tiistaille tyypillisesti pressiaamiaisella, jatkui komissaari McCreevyn tapaamisella, seuraavaksi äänestykset, lobbarien piipahduksia, poliittisen ryhmämme ympäristövaliokunnan jäsenten kokous polttolaitosten rajoja käsittelevästä IPPC-direktiivistä, josta puhuttuani riensin vetämään ryhmämme kokousta uhkapelaamista koskevasta mietinnöstä. Sähköposteja, artikkelin kirjoitusta, influenssarokotteen hakeminen (ehkä liian myöhään!), kuntosali, ryhmäkokous sekä öljyn- ja kaasuntuottajien energiaillallinen, jossa kyselin hankalia.
Puheeksi tuli myös hankala energiatilanne Balkanilla ja Bulgariassa, jossa venäläistä kaasua on käytetty kaukolämpöön. Kun hanat suljettiin kaksi viikkoa sitten, laitokset alkoivat polttaa mazoota paksua mustaa öljyä, jota pitää lämmittää ennen kuin se alkaa virrata. Kilowattituntia kohden se on saastuttavampaa kuin mikään muu polttoaine planeetallamme. Tämä yksin olisi jo riittävä syy rajoittaa kaasuriippuvuutta.
Niinpä minä lopulta sanoin, että just do it ihan kuin Niken mainoksessa. Bulgarian Kozloduyn toinen suljetuista reaktoreista on tilassa, jossa se eräiden arvioiden mukaan saataisiin viidessä päivässä toimimaan – ehkä siihen kuitenkin menisi muutama viikko jotta turvallisuus olisi aivan taattu. Kozlodyu suljettiin jäsenyysehtojen mukaisesti vaikka se oli päätöksen jälkeen ehditty todeta EU:n viranomaisten toimesta täysin turvalliseksi mutta kerran tehtyä päätöstä ei voitu purkaa, ja Bulgaria oli itse niin jäsenyydenkipeä, ettei uskaltanut taistella. Nyt ihmisiä on kuollut jopa kylmyyteen.
Bulgarialaiset ja slovakit ovat menossa keskiviikkona Putinin juttusille. Ymmärrettävää, mutta siitähän riippuvuus ja epävarmuus vain kasvaa. Menisivät kertomaan komissiolle, että Kozloduyn reaktori on nyt pakko käynnistää.
Mutta en jäisi odottamaan komission kantaa. Just do it, hätätilaan vedoten, kun kerran laitos on turvalliseksi todettu. Pari vuotta näin, ja sitten vasta kiinni.
Hotellissa tsekkasin vielä kotisivut, Facebookin ja Uuden Suomen blogin. Ari Alsiolla oli hauska ja kryptinen runo, jossa hän puhutteli itse äiti Korholaista. En käy tulkitsemaan, suosittelen tsekkaamaan itse.
Mutta tässä minun vastaukseni Arille, tekaistu öisissä tunnelmissa:
Mitä tuohon virkkaelis
mitä pistäisi takaisin?
Minkä lauseen latelisi
minkä virren vetelisi
arvoisalle Alsiolle?
Taivas tietää miten käypi
meppilöisten mittelöissä,
tuimimmissa tappeluissa,
pahnoissa pohjimmaisissa,
vaivoissa vallan himon.
Varjele vakainen Luoja
kaitse kaunoinen Jumala
vahdi Suomen meppilaumaa
ohjaa koko vaalikarjaa,
pidä päät kylmänä.
