Torstaina 11.12. luin Poznanissa STT:n uutista, jonka mukaan Ranska olisi vesittämässä EU:n ilmastopaketin. (Puheenjohtajamaa Ranska on vesittämässä EU:n ilmasto- ja energiapaketin. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Ranska on ehdottamassa merkittäviä lievennyksiä paketin määräyksiin. Ranskan ehdotuksen mukaan raskaan teollisuuden pitäisi vuonna 2020 ostaa päästöoikeuksistaan vain 70 prosenttia aiemmin ehdotetun sadan prosentin sijasta. EU:n ilmasto- ja energiapaketti on ollut viime viikkoina vastatuulessa heikentyneiden talousnäkymien vuoksi.)
Tätä ei valitettavasti voi kutsua uutiseksi, se on lähempänä propagandaa. EU teki päätöksen leikata kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia – tätä päätöstä Ranska eikä mikään muukaan maa ole kumoamassa tai vesittämässä, ja juuri sen pitäisi olla ratkaiseva seikka. Vesityksessä on nyt kyse miten vähennys toteutetaan. Komissio ja vihreät ja NGO:t haluavat huutokauppaa, joka nostaa hintoja paljon. Minä esitin benchmarkia, ja vaikka en saanut kantaa läpi parlamentissa, useat jäsenmaat ovat kallistuneet siihen menetelmään. Se on halvempi järjestelmä, mutta päästövähennyksistä siinä ei tingitä. Missä siis vesitys? Pitääkö ilmastopolitiikassa olla itseruoskinnan maku, jotta se olisi uskottavaa?
Voin kertoa, että päästöjen vähentäminen 20 prosentilla ei ole mikään helppo nakki.
