Arvoisa puhemies
haluan lausua kiitokseni kaikille jotka ovat tässä talossa tehneet suuren urakan ilmastopaketin kanssa – etenkin ylistän sihteeristöä, jonka ahkeruus on ollut vaikuttavaa ja jonka työtaakka on ollut valtava eikä mitenkään mahtuisi inhimillisen työaikalainsäädännön rajoihin.
Meillä on nyt käsissämme varsin tyydyttävä ja ympäristön kannalta kunnianhimoinen tulos. Ja kuten aina välillä käy, siitä on kiittäminen neuvostoa, ei niinkään parlamenttia. Neuvosto korjasi muutaman vakavan ongelman, joka piili komission esityksessä. Tosin vieläkin paljon avoimeksi, ja vain aika paljastaa loput. Oma ryhmämme teki merkittävää vaikutustyötä lopputulokseen vaikka se ei näkynytkään ympäristövaliokunnan kannassa: nyt se näkyy neuvoston kannassa ja lopputuloksessa. Vaihtoehtoinen päästökauppamallimme mahdollisti yleisen mielipideilmaston muutoksen ja vapaan keskustelun. Näin me autoimme ja rohkaisimme neuvostoa löytämään linjansa benchmark-metodin suuntaan. Haluan siksi kiittää jäsenmaita, mukaan lukien oma maani Suomi, siitä että ne ovat seuranneet parlamentin monipuolisia äänenpainoja herkällä korvalla ja havainneet sen muutoksen, mikä parlamentissa tapahtui. Täällä oli paljon enemmän tukea neuvoston pyrkimyksille kuin mitä päältä katsoen näytti.
Ilmastopolitiikan tärkein tavoite on aikaansaada tasatahtinen, koko maailmaa kattava sopimus. Mikään muu ei ole ympäristön kannalta vastuullinen lähtökohta. Näin voimme varmistaa, etteivät vähennykset yhtäällä saa aikaan päästöjen kasvua toisaalla – sillä silloin uhraukset menisivät hukkaan. Valitettavasti ympäristöliikkeessä kuuluu nyt äänenpainoja, jotka olisivat valmiit menemään tälle hukkaamisen tielle. Kokemus on osoittanut, että ympäristö ei kiitä yksipuolista jyrkkyyttä ja ilmastopuritanismia, sillä se ei tuota tulosta. Tarvitaan laaja rintama ja oikeudenmukaiset pelisäännöt. Tarvitaan lainsäädäntöä, joka voi motivoida yritykset kilpajuoksuun vähäpäästöisimmästä tekniikasta, ja joka palkitsee – ei rankaise – niitä siitä.
