Eikö ilmastonmuutoksesta valehtelun pitäisi olla rangaistavaa, kysyttiin Helsingin Sanomien ilmastoblogissa, jossa kansalaiset kysyvät ja asiantuntijat vastaavat. Otsikon nähdessäni mietin, ovatko ilmastoskeptikot kypsyneet IPCC:n raporttien pohjalta tehtyihin liioiteltuihin uutisiin. Mutta ei, huoli olikin toisella suunnalla.
Kysyjä jatkoi: Kun ilmasto-ongelmassa on kyse ihmiskunnan vakavimmasta kriisistä toisen maailmansodan jälkeen, ja kun tieteellinen näyttö asiassa on kiistatonta, niin onko oikein, että jotkut ihmiset yhä vaan väittävät vastaan esim. netin keskustelupalstoilla ja myös politiikassa. Kysyjä peräsi rangaistusta niille joillekin, jotka levittävät suorastaan tietoisesti virheellisiä tietoja esim. viime vuosien lämpötilahavainnoista, historiallisista ilmastomuutoksista sekä ylipäänsä ihmisen osuudesta asiaan.
Nämä jotkut ovat olleet myös tiedemiehiä, jotka ovat kertoneet silkkaa mittaustietoa. Sille ei vain voi nyt mitään, että ilmastonmuutoksesta on tullut odotettua paljon monimutkaisempi mysteeri. Kun tähän asti on luultu, että lämpötilan nousu seuraa loogisesti päästöjen kasvua, viime vuosien lämpötilasarjat ovat yllättäneet alhaisuudellaan, vaikka päästöt ovat räjähtäneet kasvuun. Viime vuosisadalla lämpötila nousi 0,7 astetta ja seurasi loogisesti hiilidioksidin määrän kasvua. 2000-luvulla näin ei ole tapahtunut vaan on ollut keskilämpötilaltaan kylmempi jakso. Eikö sitä siis saisi mainita?
Kyseessä voi olla pelkkä sattuma, normaali luontainen vaihtelu. Mutta vaihtoehdoksi on tarjottu myös muutosta auringon säteilyssä tai peräti sitä, että ilmakehä olisi alkanut itse termostoida. Aikasarja on kuitenkin liian lyhyt johtopäätösten tekoon ja siihen, että aiempi lämpeneminen voitaisiin huoletta ohittaa. Ongelma on, ettei varmaa tietoa ole olemassa.
Ainoaksi vaihtoehdoksi jää odottaa lisää tieteellistä tietoa. Ja toimia sillä aikaa vastuullisesti ja järkevästi.
Mutta uskaltavatko tutkijat tutkia, jos vääristä mielipiteistä rangaistaan? Tällaista ilmastopuritanismia oli ilmassa viime keväänä europarlamentissakin. Päätöslauselmassaan parlamentti aikoi ”tuomita yritykset saada ilmastonmuutoksen syitä ja vaikutuksia koskevien tutkimusten tulokset näyttämään epäilyttäviltä, epävarmoilta tai kyseenalaisilta.” Vaadin sanamuodon lieventämistä, sillä jäljet pelottivat. En näe aivan vaarattomana ajatusta poliitikoista suitsemassa tieteen tuloksia, vetämässä mutkia suoriksi – puhumattakaan että ”tuomitaan” joitakin tulkintoja. Minä sain puolestani syytteet niskaani kahdelta suomalaiskollegalta yrityksistä miedontaa ilmastonmuutosta koskevia sanamuotoja.
Toivon, että oma puolueeni pysyy terveen järjen piirissä eikä liity vapaan keskustelun kriminalisoijiin. Planeetan parannustöissä riittää töitä kaikille. Hyödyllisiksi tiedettyihin toimenpiteisiin kannattaa satsata joka tapauksessa. Lämpenee tai ei, energiaa tulee säästää, energiaomavaraisuuttamme kasvattaa, hiukkaspäästöjä karsia, koska ne tappavat, ja saastumista pitää estää. Siksi sellaiset ilmastonmuutosta torjuvat toimet, jotka ovat linjassa kiistattomien tavoitteiden kanssa, ovat kaikissa tapauksissa välttämätön satsaus tulevaisuuteen.
Sen sijaan näinä aikoina on entistä tärkeämpää välttää kalliita, tehottomia ja kyseenalaisia ratkaisuja.
