Kuulin että olen tänä aamuna saanut kritiikkiä television Ykkösaamussa ympäristöministeri Paula Lehtomäeltä. Sisällöstä en vielä tiedä, mutta olettaisin että Lehtomäki torjuu sen kritiikin, jota eilen esitin Suomen Kuvalehdessä Suomen energia- ja ilmastostrategiasta. Lehtijuttu oli hyvin toimitettu kokonaisuus vastauksistani, jotka toimitin sähköpostissa. (SK:n soittaessa minulla oli kiire sisämarkkinavaliokunnan kokoukseen ja lupasin rustata vastaukseni siellä istuessani.) Sen sijaan jutun otsikko käänsi viestini päinvastaiseksi. Lainausmerkkeihin eli sitaatiksi suuhuni(!) oli laitettu, että pitäisin Suomea energiansäästön hosupellenä.
Jos jutun malttoi lukea, huomasi kyllä, että kannatin sekä päästöleikkauksia ja energiansäästöä. Nehän ovat välttämättömiä joka tapauksessa. Vain uusiutuvien tavoitetta annetulla aikataululla pidin vaarallisena. Kysymykset ja vastaukseni ovat alla.
Hallitus on siis valmistellut energia- ja ilmastostrategiansa, jolla vastataan EU:n ilmastopakettiin. Hanke on tehty etuajassa, sillä ilmastopakettia ei ole vielä vahvistettu yhteispäätösmenettelyssä. On sangen odotettavaa, ettei komission esitys mene sellaisenaan läpi. Ja vaikka se uusiutuvien osalta menisikin, olen varma että uusiutuvien tavoitetta tullaan tarkistamaan myöhemmin, yksinkertaisesti siksi, että annettu tavoite on mahdoton.
Tässä ovat nyt vastakkain idealismi ja tosiasiat. Kumman varaan kannattaa valtion strategia rakentaa? Etenkin kun idealismi ei tässä tapauksessa ole vain epärealistista vaan se voi johtaa ympäristön kannalta vahingollisiin ratkaisuihin.
Minun mielestäni Suomen strategian ongelma on siinä, että se on tehty perä edellä. Häntä heiluttaa koiraa. Mitä tarkoitan?
Tarkoitan sitä, että koko strategia on tehty ilmiselvästi vain uusiutuvien tavoitetta silmälläpitäen. Ensin on päätetty, että Suomi pääsee komission antamaan tavoitteeseen. Sen jälkeen on päätetty, kuinka paljon sähköä saa käyttää, jotta tavoite olisi edes jossain määrin realistinen. Sen jälkeen on määritelty eri uusiutuvien energiamuotojen osuus, joiden yhteenlasketun määrän pitää siis olla Suomessa 38% energian loppukäytöstä vuonna 2020. Sillä logiikalla on päädytty mm. siihen että tuulivoiman osuus pitää nostaa nykyisestä 17-kertaiseksi.
Paperilla kuulostaa ehkä hienolta mutta todellisuus on surkea, myös ympäristön ja kestävän kehityksen näkökulmasta. Tuulivoima, joka jossain muualla on mitä mainioin juttu, on tehotonta Suomessa, jossa tuuliolosuhteet ovat heikot. Se merkitsee taloudellista kannattamattomuutta. Aivan yksinkertaista sellaista: eihän tonnikalan pyyntiin keskittyvä kalastajakaan saisi sen enempää työvoimatoimiston starttirahaa kuin pankin lainaa: tyly johtopäätös olisi, että liikeidea on kannattamaton.
Tuulivoimaa tarvitaan Euroopassa ja meilläkin sitä kannattaa hyödyntää missä voidaan, mutta tuo kaavailtu määrä olisi taloudellisesti epäviisasta ja ympäristön kannalta virhe. Sen laskun maksaisivat kotitaloudet ja teollisuus sähkölaskussaan – ja kuinka paljon se ekstrakustannus ilahduttaisi, kun vastineeksi ei saa tehokkaita vaan tehottomia ilmastotoimia. Uskallan ennakoida melkoisen vihaisia kansanliikkeitä, kun todellisuus selviää. Se on yksi strategian moka.
Toinen moka koskee bioenergiaa. Korkea uusiutuvien tavoite saattaa syöstä Suomen noidankehään, jossa se loittonee tavoitteestaan koska se ajaa parhaan suorittajansa ulos. Meitä ei pidä ajaa olosuhteisiin, joissa puuta poltetaan suoraan. Puun energia-arvo säilyy vaikka se jalostettaisiin ja kierrätettäisiin muutamaan kertaan. Se kannattaisi polttaa vasta kun muuta käyttöä ei ole.
Kolmas moka: en rajoittaisi sähkönkulutusta, rajoittaisin päästöjä. Nimenomaan sähköllä me voisimme leikata päästöjä tehokkaasti mm. liikenteen osalta. Eilisessä ilmastopakettiseminaarissani Energiateollisuus ry:n Jukka Leskelä sanoi, että kaikkien Suomen henkilöautojen vuotuinen energiantarve voitaisiin kattaa yhdellä ydinvoimalalla. Päästöt vähenisivät tuntuvasti. Tietenkin sähkö on sitten tuotettava päästöttömästi, mutta siihenhän on tehokkaitakin keinoja. Ja jos pidentäisimme uusiutuvian energian tavoitteen viitevuotta vuoteen 2030, saisimme nykyistä parempia teknologisia ratkaisuja 20 prosentin ja suuremmankin tavoitteen saavuttamiseen.
Ps. Nyt tiedän jo Lehtomäen kritiikin: vastustan kuulemma energiansäästöä ja vaikutan kun pyrkisin ratkaisemaan ongelmat vain ydinvoimalla. Voi sääli, Lehtomäki selvästi hosui lausunnossaan. En ole missään enkä koskaan vastustanut energiansäästöjä enkä pitänyt ydinvoimaa ainoana ratkaisuna.
Ohessa on Suomen Kuvalehdelle antamani vastaukset.
Miltä strategia näyttää suhteessa Euroopan Unionin tavoitteisiin, mikä siinä on hyvää, mikä huonoa? (lyhyesti)
– Tähän kysymykseen on hankala vastata, jos epäilee joidenkin EU:n tavoitteiden mielekkyyttä, kuten omalla kohdallani on. Kannatan energiansäästötavoitetta ja päästöleikkauksia, mutta uusiutuvien 20/20- tavoitetta pidän suorastaan vaarallisena, koska annetulla aikataululla se voi johtaa sekä ympäristön että talouden kannalta takapakkiin. Tutkijat varoittavat sen johtavan metsien ylihakkuisiin, eikä sekään ilahduta, jos tuhoamme ainutlaatuisen rannikkoluontomme meluisalla ja Suomen oloissa tehottomalla tuulivoimalla.
.
*Missä vaiheessa muut EU-maat ovat omien ympäristöstrategioidensa kanssa?
– Suomi on ensimmäinen, varsinainen hosupelle. Se ilmoittautuu noudattamaan EU:n tavoitteita ennen kuin ne on edes vahvistettu. En pidä sitä aivan harkittuna nimenomaan uusiutuvien tavoitteen realistisuuttahan epäillään jo suuresti.
Voidaanko Suomi sijoittaa johonkin kohtaan EU-jäsenmaiden joukossa? Pystyykö se tällä strategialla vastaamaan EU:n energia- ja ympäristövaatimuksiin?
– Suomi peilaa nyt vain komission pohjaesitystä, ja sen se on hyväksynyt sellaisenaan. Nyt Suomi ei ole pelkkä EU:n mallioppilas vaan peräti komission mallioppilas.
Onko Suomi esimerkiksi innokkain ydinvoiman suosija, kuten usein sanotaan?
Tässä on nyt paras tarkentaa: Suomen hallitus ei ole mitenkään suosimassa ydinvoimaa: se vain sanoo, että hakemukset, kun niitä tulee, käsitellään asiallisesti. Ainoastaan oma puolueeni on ottanut tässä selvän myönteisen kannan. Italian hallituksesta voisi sen sijaan sanoa, että se suosii ydinvoimaa, koska on purkanut aiemman kielteisen linjauksen ja on selvästi sanonut haluavansa monta ydinvoimalaa.
Suomalaisten toiminnanharjoittajien into sen sijaan on poikkeuksellista, mutta sehän ei ole hallituksen ansio. Eihän ydinvoima edes saa tukea, vaan on itsessään kannattavaa.
Onko Suomen strategia selkeä? Onko se realistinen? Onko se vinoutunut johonkin suuntaan? Onko siitä unohtunut jotakin tai onko siinä jotakin liikaa?
– Suomen strategia on juuri niin vinoutunut kuin komission ehdotuskin on. Komissio joutui tekemään sen hätiköidyn huippukokouspäätöksen pohjalle, ja siinä missä jäsenmaat nyt heräävät hypen jälkikrapulaan, Suomi jumittaa komission versioon. Vihreiden ajaman tuulivoiman 17-kertainen lisääminen on suuri virhe, ja tulee valitettavasti olemaan suuri rasite tälle hallitukselle siinä vaiheessa, kun ihmiset todella alkavat tajuta sen kalliin hinnan. Raha tullaan ottamaan kotitalouksilta ja teollisuudelta. Siinä vaiheessa kun tuulivoiman ympäristöongelmat konkretisoituvat, sen kallis hinta saattaa suututtaa kansalaisia.
Bioenergian taloudelliset seuraukset ovat tuulivoimaakin vakavampi juttu, jos raaka-ainepula ajaa metsäteollisuutemme ulos.
* Miten/kuinka paljon se todellisuudessa vaikuttaa ympäristön tilaan?
Suomen strategiahan pyörii eniten sen ympärillä, miten uusiutuvien tavoitteeseen päästään. Juuri tätä pidän ilmastopaketin vaarallisimpana osana. Viime kesänä tiedelehti Nature Geoscience varoitti EU:n bioenergiatavoitteen johtavan ylihakkuisiin ja metsien hiilinielun tuhoon. Olisihan tämä tragikoomista, jos kasvihuoneilmiötä hillitessämme kiihdyttäisimme sitä.
Sähkönkulutus on nyt noin 90 terawattituntia ja ns. perusuran mukaisesti se nousisi vuosikymmenessä 103 terawattituntiin. Onko kulutus mahdollista pysäyttää 98 terawattituntiin, kuten hallitus esittää, ja millä keinoin: näillä nyt esitetyillä, vai tarvitaanko jotain muuta?
– Onhan strategia kunnianhimoinen, jos sitä vertaa menneiden vuosien trendiin. Toivotaan, että sähkönkulutus jää tuohon arvioon muuten ei tuo yksi lisäydinvoimala riitä. Hyvää strategiassa on se, ettei se esitä absoluuttisia kattoja. Kotitalouksille ehkä voisikin, sillä siellä on säästöpuolella vielä paljon parantamisen varaa. Mutta joka tapauksessa katot ovat verbaalisia.
Onneksi seuraava hallitus voi tehdä uuden strategian. Eli oikeastihan tämä on vain kahdeksi vuodeksi eteenpäin ei sen enempää.
