Arvoisa puhemies
päätöslauselmamme ilmastonmuutokseen liittyvistä tieteellisistä tosiasioista sisältää useita tärkeitä huomioita, joihin on helppo yhtyä. On pakko kuitenkin todeta, että se sisältää kiusaannuttaviakin seikkoja. Tieteen historiassa on varoittavia esimerkkejä. Filosofina en näe aivan vaarattomana ajatusta poliitikosta tulkitsemassa tieteen tuloksia, vetämässä niiden mutkia suoriksi tai jopa holhoamassa niitä – puhumattakaan että "tuomitaan" joitakin tulkintoja. Mistä tämä tarve nousee, miksi sellaista pitää ylimalkaan todeta? Kysymys on uskottavuudestamme, jota tulemme kipeästi tarvitsemaan ilmastonmuutosta torjuessamme.
Kohdassa 5 esitetään, että on tieteellisesti "todistettu" ihmisen ensisijainen osuus. IPCC ei missään kohdin väitä näin; raportissa puhutaan todennäköisyyksistä. Ihmisen osuudella viime vuosikymmenen lämpenemisessä on huomattava todennäköisyys.
Kohta 7. korostaa tieteellisten tulosten "osoittavan selvästi, miten ilmastonmuutos tapahtuu lähitulevaisuudessa noudattaen erilaisia alueellisia malleja". Juuri tätä emme vielä tiedä – viime viikolla ilmastomallintajat vetosivat Readingissä julkilausumassaan supertietokoneiden tarpeesta. Kysymys siitä, millaiset ovat ilmastonmuutoksen alueelliset vaikutukset, on nykyisen ilmastotieteen vastauskeinojen ulottumattomissa, osittain riittämättömän tietokonekapasiteetin vuoksi.
Kohdassa 8 mainitaan ilmastonmuutoksen käännekohdiksi mm. Grönlannin ja Etelänapamantereen jääpeitteen sulaminen. Jääpeitteen sulamista koskeva tieto on toistaiseksi hyvin ristiriitaista, sillä sekä Grönlannin että Etelämantereen ydinosissa jään paksuus lisääntyy.
Itse en myöskään olisi syyllistämässä ja tuomitsemassa ilmastonmuutoksen epäilijöitä tai kriitikoita kuten kohdassa 10 on
tehty. Varsinkaan poliitikkojen ei tulisi tällaista harjoittaa vaan jättää asia tieteen toimijoiden keskusteltavaksi.
