Arvoisa puhemies,
olen tyytyväinen saadessani olla mukana valmistelemassa Århusin yleissopimuksen kolmatta osapuolikokousta, joka tänä vuonna järjestetään Riikassa, Latviassa. Kun kolme vuotta sitten edellisen kerran kokoonnuimme Kazakstanin Alma Atassa, vakuutuin, että Århusin sopimus todella on käytännön todellisuutta; se on jopa ainoa toivo niissä maissa, joissa ihmiset ovat vasta heräämässä ympäristöoikeuksiinsa. Itse olen työstänyt Århusin sopimusta aktiivisesti jo vuodesta 2000, jolloin käsittelimme ensimmäistä pilaria – kansalaisen oikeutta ympäristöä koskevaan tietoon ja pian sen jälkeen toista pilaria, kansalaisten mahdollisuuksista osallistua päätöksentekoon. Tavatessani paikallisia ympäristöaktiiveja Kazakstanissa, nämä länsimaiset itsestäänselvyydet saivat silmissäni uuden ulottuvuuden. Juuri kansalaisten aktiivinen osallistuminen on ollut oman työni tavoite, ei niinkään poliittisen päätäntävallan siirtäminen erinäisille järjestöille, joka usein on leimannut ympäristökeskusteluita.
Århusin sopimus on merkittävä saavutus kansalaisen osallistumis- ja tiedonsaantioikeuksien parantamiseksi ja osa toimivaa demokratiaa, ja siksi ymmärrän hyvin parlamenttimme kantaa, että myös puuttuva elementti, kansalaisten oikeus muutoksen akuun tulisi uudelleen elvyttää. Minulla on kuitenkin sympatiani neuvostoa kohtaan heidän pelätessään, että kansalaisoikeuksia käytettäisiin muutoksenhaun osalta väärin, hidastamaan hankkeita tai antamaan avoin toimintakenttä järjestöjen varainkeruukampanjoille. Neuvoston huoli demokratian hyväksikäytöstä on tältä osin perusteltua. Mutta on tärkeää, että asia nostetaan uudelleen esille; maailma ja yhteiskuntamme muuttuu koko ajan, ja poliittisten päätösten tulee kestää nykyhetken tarkastelu.
Juuri tästä syystä pidän kokousta valmistelevan päätöslauselmamme kohdasta, jossa Århusin yleissopimusta halutaan laajentaa koskemaan kaikkea kestävän kehityksen periaatteita. Tällöin kestävän kehityksen kriteerit täyttyvät Århusin sopimuksen läpinäkyvyyden, osallistumismahdollisuuden ja vastuullisuuden periaatteiden kautta. Tässä piileekin Århusin sopimuksen idea , se itsessään synnyttää laajaa proaktiivista ympäristöajattelua, erityisesti kansalaisten keskuudessa, luoden näin uusia mahdollisuuksia vallitsevien käytäntöjen parantamiseen. Riikan kokous on erinomainen tilaisuus sopimuksen väliarvioinnille, ja olen vakuuttunut, että samalla tiellä on hyvä jatkaa.
