KIRJALLINEN KYSYMYS E-5099/07
esittäjä(t): Eija-Riitta Korhola (PPE-DE)
komissiolle
Aihe: Riffien ja muiden musiikin tunnistettavien osien asema tekijänoikeuslainsäädännössä
Digitaalinen ympäristö ja verkkopalvelut ovat nostaneet esille uuden ongelman musiikkia koskevassa tekijänoikeuslainsäädännössä.
Musiikin digitaalisissa sovelluksissa, kuten matkapuhelinten soittoäänissä, käytetään hyväksi vain kappaleen tunnistettavinta osaa. Tämä osa ei kuitenkaan ole välttämättä saman henkilön kehittelemä, joka on rekisteröity koko teoksen tekijäksi tai muuksi osalliseksi tahoksi. Esimerkiksi Suomessa teosilmoitus kuitenkin käytännössä määrittää sen, kenen tilille tulevat korvaukset teoksen käytöstä kanavoituvat.
Ongelma on realisoitunut erityisesti niin sanottujen riffien asemassa: riffi on usein kappaleen tunnistettava osa, joka hyödynnetään sovelluksissa. Riffin kehittäjä ei kuitenkaan usein ole oikeutettu teostokorvauksiin kappaletta hyväksikäytettäessä. Kun riffiä käytetään esim. soittoäänessä, korvaus ohjautuu teosilmoituksen mukaisille tahoille. Englannissa asiaa on käsitelty Procol Harum oikeustapauksessa, jossa päädyttiin siihen lopputulokseen, että riffin kehittäjän korvausoikeus on tunnustettava, mutta sillä ei ole takautuvaa vaikutusta. Jäsenmaissa on kuitenkin päädytty myös toisenlaisiin ratkaisuihin.
Onko komissio tietoinen tästä oikeusongelmasta? Onko komissiolla aikeita ryhtyä toimiin, jotta tekijänoikeuskorvauksia jaettaessa jäsenmaissa otettaisiin systemaattisesti huomioon sellaisetkin tekijänoikeudellisesti kiistatta teoskynnyksen ylittävät kontribuutiot, joiden luoma taloudellinen hyöty muutoin kanavoituisi niihin vain muodollisesti oikeutetuille tahoille?
E-5099/07FI
Komissaari Charlie McCreevyn
komission puolesta antama vastaus
(29.11.2007)
Komissio tuntee hyvin Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuomioistuimeen viedyn tapauksen, joka koski 1960-luvun rockbändin Procol Harumin A whiter shade of pale -laulun tekijää. Tuomari Justice Blackburne totesi tuomiossa, että tunnistettavan kosketinsoitinmelodian tekijällä oli oikeus vaatia myös tekijänoikeutta, sillä tuomari oli vakuuttunut siitä, että " kosketinsoitinsoololla on tunnistettava ja merkittävä osuus sävellyksessä kokonaisuutena ja että se on selvästikin vaatinut sen luomalta henkilöltä taitoa ja vaivaa."
Tapauksesta käy ilmi, että tekijänoikeussäännöissä käsitys tekijästä liittyy tiiviisti "omaperäisyyden" perusteisiin. Teokselle saa yleisesti tekijänoikeussuojan, jos se on "tekijänsä henkinen luomus". Se, mitä tarkkaan ottaen pidetään tekijän henkisenä luomuksena, riippuu kuitenkin pitkälti kuhunkin tapaukseen liittyvistä faktoista.
Se, pidetäänkö tunnistettavaa melodiaa tekijänsä teoksena, riippuu myös pitkälti kunkin tapauksen faktoista, joita puidaan kansallisissa tuomioistuimissa. Samoin yksittäisen työn osuuden arvioimiseen tietystä kokonaisuudesta tarvitaan myös faktojen arvioimista. Esimerkiksi Procol Harumin tapauksessa tuomioistuin (High Court) oli sitä mieltä, että kosketinsoitinmelodian säveltäjälle kuuluu 40 % tekijänoikeuskorvauksista ja loput kuuluvat sanoittaja Keith Reidille. Kuten esimerkistä näkee, teoksen omaperäisyyden arvioiminen ja erilaisten omaperäisosuuksien merkityksen määrittäminen riippuu faktoista, jotka on selvitettävä kansallisissa tuomioistuimissa.
