"Et jos tekee tota raporttia, joka liittyy oman puolison elinkeinoon, niin siinä mennään jo sille rajoille."
Näin totesi Satu Hassi radion Ykkösaamussa viime maanantaina keskustellessaan Alexander Stubbin kanssa europarlamentissa tapahtuvasta lobbauksesta ja sille altistumisesta. Hassi puhui useista seikoista, jotka tekevät lainsäätäjästä jäävin, ja yksi niistä on aiheen tangeeraaminen puolison ammatin kanssa. Myös vaalikampanjaan saatu rahallinen tuki jäävää Hassin mukaan poliitikon aiheessa, joka liittyy tuen antajan intressipiiriin. Viikonlopun uutisten mukaan, jotka kantautuivat minulle Islamabadiin, Hassi oli arvostellut ankarasti Stubbin näkemyksiä lobbauksesta – vaikkei Stubb ollutkaan vielä ottanut kantaa lobbausta käsittelevään raporttiinsa. Keskustelu siis jatkui Ykkösaamussa.
Kovin mielenkiintoista. Hassin puoliso on Tampereen yliopiston tutkija. Hassi teki viime vuonna lausunnon EU:n tutkimuksen seitsemännestä puiteohjelmasta. Kysymys oli myös rahavirroista, joita myönnetään tutkimukseen, painopistevalinnoista. Hassin logiikkaa noudattaen Satu olisi ollut perin jäävi.
EU:ssa lobbareita on paljon. Kansalaisjärjestöt, teollisuudenalat, kirkot, yritykset, kuluttajajärjestöt, ammattiyhdistykset, kunnat, vallankumousliikkeet, tutkijat, valtiot, akatemiat ja yliopistot haluavat useimmat saada viestinsä perille, jotta lainsäädännössä olisi niiden kannalta järkeä.
Olen Hassin kanssa samaa mieltä siitä, että varuillaan pitää olla. Viisas ja vastuuntuntoinen poliitikko huolehtii siitä, että kuuntelee eri tahoja mahdollisimman moni- ja tasapuolisesti. Lobbauksen ulkoista rajoittamista – sen enempää kuin sitä nyt jo säädellään ja kontrolloidaan – en pidä viisaana, valinnat on kyettävä tekemään itse. Muuten maalataan itsensä vain nurkkaan, kuten Hassi huomaamattaan teki.
Tarkemmin ajatellen, oikeastaan vain sosiaalisia suhteita vailla oleva, perimällä rikastunut naimaton erakko kelpaisi lainsäätäjäksi. Ainoastaan tällainen olento ei altistuisi millekään eikä kellekään? Periaate myös jääväisi todennäköisesti ison joukon suomalaisista kansanedustajista heidän äänestäessään valtion tulo- ja menoarviosta – mikäli puoliso on julkisen sektorin palveluksessa.
Vihreän Langan toimittaja soitti minulle eilen ja kysyi näkemyksiäni Hassin esille nostamista seikoista. Hän sanoi kaupungilla kiertävän juttua, että olisin saanut vaalirahoitusta ydinvoimasta hyötyvältä taholta – pitääkö tämä paikkansa? Totesin, etten voi sulkea pois sitäkään mahdollisuutta: vaalirahoitustahan kertyy pieninä virtoina sekä vaaliseminaarien että suoranaisen kerjuun myötä, ja jos suopeiden tahojen joukossa on energia- tai metsäyhtiöitä, on tämäkin kytky mahdollinen. Eikö se ole ongelma, sillä olen ajanut näkyvästi ydinvoimaa ja esimerkiksi esiintynyt Foratomin järjestämässä tilaisuudessa, halusi toimittaja tietää.
Miten niin olisi? Otin julkisesti kantaa ydinvoiman puolesta jo vuoden 2002 ydinvoimaäänestyksen yhteydessä – ennen kuin olin saanut taloudellista tukea vaaleihin yhtään miltään taholta (edelliskerralla olin liikkeellä silkan puoluetuen voimin). Ydinvoimanäkemykseeni päädyin ympäristösyistä, ja niistä syistä kannatan ydinvoimaa yhä – kuten kasvava joukko vihreitä maailmalla. Yksikään ydinvoimataho ei minua ollut aiheesta siihen mennessä edes lobannut. (Ydinvoiman vastustaminen tuntui vain niin vastuuttomalta lisääntyvien fossiilisten päästöjen valossa, koska käytännössä ydivoiman vastustaja on öljy- ja hiililobbari. Eihän joku Exxon voisi kuvitella asiansa parempaa edistäjää kuin vihreät ovat.)
En siis ymmärrä, miksi minkäänlainen vaalituki jääväisi minut ja voisi sulkea suuni tai sammuttaa oman mielipiteeni. En myöskään ymmärrä miksi sellainen tekisi minusta ostetun naisen. Lähden siitä, että olin omalla työlläni ehtinyt antaa selvän näytön siitä, mikä ja millainen poliitikko olen, ja mitä asioita ja millaisella paatoksella ajan. Ensin on siis poliitikko ja hänen mielipiteensä, sitten joku arvioi, kannattaako häntä tukea. Eihän Maan Ystävätkään liene tukenut Tiuria, tai Teollisuuden Voima Hassia (toisaalta päästökaupoilla rikastuneen Fortumin olisi ollutkin mielekästä tukea häntä). Enkä minä muuten lopettanut puhumasta turpeen uusiutuvuuden puolesta, vaikka Vapo kieltäytyi antamasta yhtään senttiä vaalikampanjaani.
Hassin jäävääntymislogiikan taustalla vaikuttaa olevan ajatus poliitikosta eräänlaisena huorana, joka voidaan rahalla ostaa asian kuin asian kannattajaksi. Minusta se kertoo enemmän ajatuksen vaalijasta kuin ihmisistä, joita nyt osoitetaan sormella. En ikinä voi hyväksyä tällaista maailmankuvaa, sillä ei ole hintaa, jolla myisin oikeuteni ajatella vapaasti.
Ja jos jatketaan eteenpäin logiikan kummallisilla poluilla, Hassin oman näkemyksen mukaan hän olisi itse mitä todennäköisimmin jäävi ympäristölainsäädännössä – jos kyseiset järjestöt ovat naista tukeneet. Sillä ei kenenkään kannata olla niin naiivi, että kuvittelisi ympäristöjärjestöjen olevan vapaat taloudellisista intresseistä.
Ps. Epäileville Tuomaille varmuuden vuoksi: Sain teoreettisen filosofian laitoksella logiikan cum laudesta arvosanan erinomainen.
