Viime päivinä on pakostakin hymyilyttänyt. Kuka sanoikaan, että se mistä vaikenemme paljastaa enemmän kuin mistä me puhumme? Kohu Häkämiehen lausunnosta Washingtonissa on postuumisti paljastanut viime vuosien demarisuora-ulkopolitiikan suomettumisen tilan. (Jaakonsaareen en tietenkään viittaa.) Kun nyt Tuomioja avaa suunsa, hän tuntuu tuhoavan omaa perintöään joka repliikillä. Kakaja zhalj.
Venäjä on suurin haaste myös Venäjälle itselleen. Tämä tiedetään Venäjälläkin, ja on siksi vaikea uskoa uskoa, että Moskovassa Jyrin lausunto heiluttaisi kulmakarvoja. Ja haasteistahan Häkämies nimenomaan puhui, ei sen kummemmasta. Ellei peräti sortunut lausunnollaan vähättelyyn – en tosin ota nyt virallista kantaa, sortuiko.
Rehellinen ja virkistävän kiemurtelematon hän kuitenkin oli. Ja saattoi tosiaan aiheuttaa vahinkoa – itselleen, kun suomettuneet sormet alkavat kuristaa häntä. Olen kuitenkin ylpeä Häkämiehestä, ja aistin poliittisessa hengitysilmassa asteen verran enemmän happea.
