Arvoisa puhemies,
Vuonna 1990 Kansallinen demokratialiitto voitti Burman demokraattiset vaalit. Sotilasjuntta telkesi puolueen johtajan Aung San Suu Kyin kotiarestiin. Vuonna 2007 Myanmarin Rauhan ja kehityksen neuvosto jatkaa sortoa. Burman vaaleilla valittu johtaja Aung San Suu Kyi istuu edelleen arestissa.
Burma on esimerkki siitä, että niin kauan kuin kansan syvä tahto on tukahdutettu kotiarestiin ja vankiloihin, yhteiskunta sairastaa. Ihmisoikeudet ja laillinen järjestys eivät vallitse. 90% kansasta elää köyhyysrajan alapuolella.
Maan taloudellinen ja humanitaarinen alennustila syveni taas tänä vuonna, kun Myanmarin juntta nosti polttoaineen hintoja elokuussa.
Ratkaisua haettaessa EU:n rooli nousee esille YK:n turvallisuusneuvostossa ja ihmisoikeusneuvostossa. Eurooppalaisten jäsenmaiden on osoitettava lujuutta ja vastuunkantoa Burman kansan ahdingosta.
Ratkaisun avaimia pitävät kädessään kuitenkin erityisesti Kiina, Venäjä ja Intia. Kiina on jo kerran käyttänyt veto-oikeuttaan turvallisuusneuvostossa ja estänyt Burmaa koskevan päätöslauselman. Arvostettu asema kansainvälisessä yhteisössä ei tule ilmaiseksi. Se on ansaittava.
Länsimaiset pyrkimykset pikademokratisoida despoottisia hallitusjärjestelmiä ovat yhtäällä maailmassa epäonnistuneet. On sanottu, ettei demokratia ole vientituote. Jotkut ovat pitäneet sitä valkoisen miehen harhana. On kysytty, onko kansanvalta edes ainoa oikea tapa hallita valtiota – sopiiko se kaikkialle.
Maailman ongelma ei kuitenkaan ole se, että demokratiaa vietäisiin miekalla ja verellä. Ongelma on se, että se tukahdutetaan miekalla ja verellä.
