Päiväkirjan pitäminen on kärsinyt vaalikiireestä sekä ylimääräisistä matkoista harmi, sillä juuri nyt olisi mitä kommentoida ja raportoida. Uhkaa mennä pelkkien heittolaukausten puolelle:
Viime viikon maanantaina käytiin tähän asti paras vaalikeskustelu. Sain kunnian yhdessä Maria Guzeninan olla kyselemässä Heinäluomalta ja Kataiselta kysymyksiä Kokoomuksen ja SDP:n eroista. Ilmapiiri oli hyvä ja sytyttävä Hesarin toimittaja tosin sanoi ettei sinipunahurmokseen päästy, ja ehkä näin olikin, mutta jutun nuiva sävy saattoi kyllä olla hänen pelkkää omaa sielunmaisemaansa. Innostus oli käsin kosketeltava. Tässä linkki avauspuheenvuorooni.
Toinen innostava juttu oli Valtosen Ollin vaalijuhla. Haluaako joku lyödä kanssani vetoa? Väitän, että hän menee läpi.
Mikä sääli, että SAK ilmoitti vetävänsä yrittäjiä ilkkuvat tv-mainoksensa pois. Paitsi että tuollainen veto haaskasi järjestön rahoja, kampanja oli todella hyvä. Se havainnollisti aivan pilkulleen sen vastakkainasettelun, mistä Kokoomus on väittänyt Suomen kärsivän. Nyt on taas mentävä kentille tekemään itse omaa vaalityötä kun ei voi luottaa SAK:n hoitavan hommia.
Olin viikonvaihteen ja maanantain Marokossa ja Saharassa selvittelemässä paikallisen konfliktin taustoja. Ehkä joskus niistä voi kertoa enemmän. Nyt sanon vain, että Norjan ex-pääministeri Bondevik oli oikeassa. Muutama vuosi sitten hän sanoi, että kriisienselvittelyn tulevaisuus on pienillä järjestöillä, jotka ovat riittävän joustavia reagoimaan nopeasti muuttuneisiin tilanteisiin. Ne voivat mennä juuri sinne, mikä tänään tajuttiin välttämättömäksi mutta jota eilen ei aavistettu.
Kansanedustaja Kimmo Sasi ajoi kolarin, joka riisti yhden ihmisen hengen. Tuon perheen suru ja menetys on valtava, ja tilanne on järkyttävä kaikille osapuolille. Asetelma on Kimmon kannalta hyvin raskas, sillä väsyneenä ajaminen on tieliikennelaissa päihtyneenä ajamisen veroista. Nyt ei tietenkään kaikkia faktoja ole, eikä varmaa tietoa, mikä aiheutti Sasin ajautumisen vastaantulijan kaistalle.
Tunnen suurta myötätuntoa ja samalla ristin käteni. Tämä on painajainen, jota olen vuosia itse pelännyt: vältän pitkiä matkoja kaikin keinoin, sillä moottorin hyrinä unnuttaa minut helposti vastustamattomaan uneen. Kaikki herpaantumisen torjuntakeinot, salmiakin syönti, poskien läpsyttely, ikkunan availu, lauleskelu, rukoileminen ja handsfree-puhelut hereillä pysymiseksi ovat minulle tuttuja. Mutta väsymisessä on se katala puoli, että se voi tulla täysin huomaamatta. Muutaman tiukan paikan verran omani ja toisten henki on säästynyt, mutta yhteenkään riskitilanteeseen ei ole varaa.
Kimmo on mahtava poliitikko, ja olisi suuri menetys Kokoomukselle, jos tapahtunut onnettomuus sotkisi vaalityön. Päivän Aamulehden versio avustajan kommenteista on saamani palautteen mukaan suututtanut kevyellä tästä kyllä pian toivutaan -tyylillään. Minun on vaikea uskoa, että avustaja olisi ollut vähääkään huoleton, muotoilu oli vain niin epäonninen – on kai äärimmäisen vaikeata tragedian keskellä kommunikoida tahdikkaasti se, että kampanja on pakko viedä loppuun asti.
