Tänä aamuna mietin Satu Hassin viime perjantaina antamaa lupausta julkistaa kaikki lounaansa, jotka hän on syönyt lobbareiden laskuun. Minun olisi vaivatonta täyttää tällainen lupaus, sillä kartan lounaita työhömme liittyvien illallisten tähden. Mahtoiko Satu tarkoittaa myös illallisia? No ei siitäkään mitään vaivaa olisi, helppo nakki.
Hampaita harjatessani ihmettelin myös tätä sanontaa, ettei ilmaisia lounaita ole. Tietenkin joku maksaa ne, mutta jos yritetään vihjata että myös lounaan saaja joutuu maksamaan ne vastapalveluksilla, niin silkkaa puppuahan tuo on. Kaiken kaikkiaan vanhanaikaista puhetta niiden kesken, joiden ei tarvitse nälkää nähdä eikä puutetta kärsiä. Emmehän me joudu minkäänlaiseen hurmokseen siitä, että joku maksaa aterian, koska mistään ei ole pulaa. (Siitä olen nöyrän kiitollinen, en koppava.)
Toimistolle tultuani huomasin Alexin sähköpostin, jossa hän kehui Petteri Tuohisen blogia. Yllätyin! Ihan samaa rataa olimme ajatuksissa tarponeet, Petterikään ei tunnustanut että maksaisi saamansa sörsselit myötäsukaisilla kirjoituksilla. Oikein!
Näillä lobbarien lounailla ja päivälliskutsuilla käytetään hyväksi sitä faktaa, että kiireiset mepit ovat fyysisiä olentoja ja joutuvat jossain välissä syömään. Siihen on lobbarien kätevä ajoittaa info. Olen varma, että jos WC:ssä käynti olisi julkisempaa touhua, lobbarit tulisivat sinnekin, myös ympäristölobbarit.
Mitä siis tuollainen lista kertoo? Ja miten sitä tulkitaan? Muna- vai kanaperiaatteella? Onko ruokaseura todiste siitä että meppi on maksettu nainen tai mies, vai siitä että hän priorisoi kyseisiä aiheita joista haluaa saada informaatiota ja antaa siksi kallista aikaansa tuonne tai tuonne. Omasta valinnastaan. Jos harrastaisin sanotaan vaikkapa energiakysymyksiä ja loogisesti listallani näkyisi energiatahoja, olisiko tulkintana ensin kiinnostus ja sitten tahot. Vai oletus, että tahot saivat hänet pauloihinsa?
Vakavin seuraus tästä Satu Hassin systemaattisesta lobbauksen syyllistämisestä on suomalaisen näkökulman heikentyminen entisestään. Me olemme kahden prosentin porukkaa muutenkin. Parlamentaarikkoja Suomella on alle kaksi prosenttia, neuvostossa ääniä kaksi prosenttia, komissaareja vajaa 4 prosenttia, emmekä volyymillä juhli. Jos nyt suomalaistahot vielä jäävät nolostelemaan koteihinsa luullen ettei EU:ssa sovi lobata – samalla kun muut tekevät sen rinta rottingilla – olemme entistä surkeampia.
Olin tänään lenkillä Strasbourgissa Orangerien puistossa. Yksi kirsikkapuu kukki jo. Kukkaistutukset kukoistivat nekin suloisesti: orvokkeja, petunioita, annansilmiä. Kevät on tullut, tai kuten päivän palindromisti Simo sen tänään kiteytti: syysiäisyys. Selitys kuului: Kun syksy vain jatkui vaihtuakseen suoraan kevääseen.
