Viikonloppu meni minulta epätyypillisesti Roomassa. Vedin kokousta ihmisoikeusjärjestön vuosikokouksessa, jonka puheenjohtaja olen. Rooman kevät oli kaunis, ilma lämmin ja ruoho raikkaan vihreää – on erityisen piinallista istua tiukasti sisällä juuri Roomassa.
Suomen poliittiset uutiset tulivat silti kommunikaattoriin. Stubb esitti monta kertaa aiemminkin esitetyn toiveen, että pitkällä tähtäimellä Kokoomus ja Keskusta yhdistyisivät yhdeksi keskustaoikeistolaiseksi sinivihreäksi puolueeksi. Tällä kertaa, Stubbin suusta lausuttuna ja vaalien alla, ehdotus sai yllättävän suuren kaikupohjan.
Olen samaa mieltä, ja ottaisin toki remmiin myös Kristillisdemokraatit. Politiikan suunta on kaksinapaistuminen joka tapauksessa. On myös ymmärrettävää, että ehdotus tulee europarlamentin suunnalta. EU:n edunvalvonnan kannalta isompi parlamenttiryhmä merkitsisi suomalaisten parempaa sijoittumista keskeisten tehtävien jaon kannalta. Sitä ei kannattaisi keskustelematta tyrmätä.
Kuten ei kannata tyrmätä sinivihreätä hallitusvaihtoehtoakaan lähtökohtaisesti. Minulle kelpaa myös sinipuna hyvin, mutta sitä tässä ihmettelen, kuinka demarit kehtaavat niin näkyvästi moraalisesti paheksua sinivihreää koalitiota, perustelematta. On aika hämmästyttävää, että kansan enemmistön kantaa heijastelevan hallituksen kaavailemisesta paikka paikoin jopa syyllistetään. Sellaisten kannattaa istahtaa ja kysyä itseltään, oliko uravalinta oikea.
Paitsi Stubb, myös Jäätteenmäki oli hämmentänyt. Hän lateli Donna Paukun ohjelmassa testamentanneensa äänensä Merja Vanhaselle. Elettä ällisteltiin painavin poliittisin voimin, ja testamentin poliittista viestiä etsittiin kissojen, koirien ja kolumnistien kanssa.
Matkustimme tänään Annelin kanssa samaa matkaa Frankfurtiin ja Strasbourgiin ja lueskelimme koneessa päivän lehtiä. Ilta-Sanomissa Mari Kiviniemi harmitteli Jäätteenmäen testamenttia. Anneli naureskeli, että kas, näyttää valtakunnan virallisen tosikon asema siirtyneen häneltä vihdoinkin pois, Kiviniemelle. Anneli oli ajatellut että viihdeohjelmassa ollaan viihteellä, ja piste.
Bussimatkalla Strasbourgiin sain assistentiltani Miikalta vinkin tarkistaa Amex-korttini laskun tavallista huolellisemmin. Hänelle oli tullut kuuden tonnin ylimääräinen paukku, kummallisia lentoja Nairobista eri puolille maailmaa ja nettiostoksia. Alkoi vaikuttaa siltä, että Nairobin ilmastokokouksessa hotellilaskun maksaminen luottokortilla ei olisikaan niin turvallista puuhaa. Miikka teki kyselyn muilta nairobinkävijöiltä ja myös samalla matkalla olleen Hassin toimisto raportoi samantapaisista Amex-ylläreistä. Amexin pojat selvittelevät nyt asiaa – voi tulla kuumat paikat jollekin hotellin kaverille.
Roomasta palattuani myöhään sunnuntaina tapasin miehenikin. Hän oli käynyt illalla tapaamassa rattijuopon kolaroimaa Nickeä. Hurja näky: kuin nuken pää olisi mennyt rikki ja liimattu kasaan. Ihmettelimme varjelusta entistäkin enemmän.
