Vatsatauti sotki suunnitelmat. Torstai-iltana lensin Frankfurtista Suomeen koskaan ei lento ole heittelehtinyt yhtä pahasti nousun aikana. Jos olisin yhtään lentopelkoinen, olisin todella pelännyt. Lennon jälkeen vatsaani alkoi kivistää muista syistä, yöllä oli jo raju vatsatauti, ja kuume nousi nopeasti.
Kurjaa, sillä perjantaipäiväni kulku oli sovittu jo loka-marraskuussa. Olin lupautunut Jyrki Kataisen talousseminaariin Kuopioon puhumaan ilmastomuutoksen taloudellisista vaikutuksista, ja sitä ennen minun piti pitää yhteinen tilaisuus eduskuntaan pyrkivän Kristiina Kouroksen kanssa. (Kouros on minulle yksi näiden vaalien ilonaiheista olen onnellinen että Kokoomukseen saatiin merkittävä ihmisoikeusosaaja Pohjois-Savon vaalipiiriin.) Kymmenen koneeseen en ainakaan ehdi, totesin. Enkä seuraaviinkaan, kuume jatkoi nousuaan. Yritin saada Aten paikkaamaan minut Jyrkin seminaariin, mutta näin nopeasti se ei onnistunut. Sama tauti pilasi tämän päivän suunnitelmat: olin kutsunut Kokoomusnuoria mökillemme ympäristöpäivään: minä ja Atte olisimme koonneet voimamme, minä ympäristöpolitiikasta ja Atte tieteellisestä puolesta. Se siirtyy helmikuulle.
Perjantain järkyttävin uutinen oli Hrant Dinkin murha. Olen seurannut tämän armenialaissyntyisen päätoimittajan ja kirjailijan kohtaloa siitä lähtien, kun turkkilaisuuden halventamista koskeva pykälä 301 Turkin rikoslaissa koitui hänen kohtalokseen vuonna 2005. Tuolloin Dink sai puolen vuoden tuomion "turkkilaisuuden loukkaamisesta. Olen kirjoittanut aiheesta muutamaan otteeseen myös aiemmin, esim. Mittaamattoman Naiivia, Lisää Turkista ja Pamukista sekä Purkka vei vankilaan Turkissa.
Hrantin rikos oli historiallisesta faktasta puhuminen. Hän kirjoitti armenialaisten 1900-luvun alkupuoliskon kansanmurhasta. Turkissa tällaisesta puhuminen on lakipykälin kriminalisoitu, minkä kumoamista EU on toistuvasti vaatinut.
Turkissa asuva ystäväni arveli asialla olleen nationalistien, tuskin islamistien. Motiiveja voisivat olla viha armenialaisia kohtaan ja halu torpedoida Turkin EU-neuvotteluja. Pääministeri Tayyip Erdogan tuomitsi teon oikopäätä, aivan oikein. Eihän hallitusta voi pitää siihen vastuullisena.
Toisaalta, minun mielestäni voi. Niin kauan kuin Turkilla on rikoslaissaan tämä naurettava, huonosta itsetunnosta kielivä pykälä, sen olemassaolo ruokkii väkivaltaa ja vainoa. 301 on häpeäksi Turkille ja suruksi sananvapaudelle.
Sytytän kynttilän Hrant Dinkin kuolemattoman sielun muistolle ja kiitän hänen urheudestaan.
ps. eilispäivän iloinen uutinen oli se, että tyttäremme Reeta-Leena voitti Vuoden Travellerin tittelin. Tämä elämyksiä keräävä laskuvarjohyppääjämme lähtee voittonsa kunniaksi Galapagos-saarille. Kuulostaa niiiin Reetalta.
