EU:n komission High Level Group sai valmiiksi toisen raporttinsa lokakuun lopussa. Pian sen jälkeen komissio antoi esityksensä päästökaupan jatkosta. Samaan aikaan Nairobin ilmastokokouksessa toistettiin useassa yhteydessä, että tulivat muut mukaan tai ei, Euroopan on jatkettava tiukkoja päästövähennyksiä.
Kaikki esiintulot viittaavat siihen, että päästökaupan kohtalo halutaan varmistaa jo hyvissä ajoin. Päästökaupasta rikastuva sähköntuottajien järjestö Eurelectric on erityisesti äänessä, ja se on saanut tukijakseen WWF:n. Intressit kohtaavat: Eurelectricille päästökauppa on kultakaivos, WWF:lle puolestaan sopii paremmin kuin hyvin, että sähkön hinta kallistuu.
Eurelectric on alkanut argumentoida Kioton sopimuskauden jälkeistä aikaa koskevien post-2012 leikkausten puolesta, ja tarvittaessa ne saavat olla vaikka yksipuolisia. Eurelectric tietää, että YK-tasolla ei päästä sopuun post-2012 -tavoitteista siihen mennessä, kun EU:n on jo tehtävä päätöksiä päästökauppadirektiivin jatkosta ja 2013 alkavasta kolmannesta päästökauppakaudesta. Pikaisen EU-päätöksen tarpeelle esitetään perusteluksi se, että ”EU:n teollisuus tarvitsee investointejaan varten ennustettavan toimintaympäristön”. EU:n halutaan siksi lyövän mahdollisimman pian lukkoon post-2012 linjauksensa, jatkopäätöksen kolmannesta päästökauppakaudesta ja sen päästöleikkaustavoitteista. Kolmannesta päästökauppakaudesta toivotaan entistä pidempää, jopa 18 vuotta on mainittu.
EU:n ympäristöneuvosto ei ole vielä tehnyt yksipuolisia post-2012 linjauksia EU:lle, mutta päätöksiä on odotettavissa aivan lähiaikoina.
Eurelectricin halut ovat ymmärrettäviä. Korkea sähkönhinta kasvattaa voittoja. Mikä olisikaan edunvalvojalle parempi juttu kuin saada varmistettua edustamansa toimialan rahantekoautomaatin pysyvyys ja samalla profiloitua ympäristöjärjestöjen ja kansalaisten silmissä maapallon pelastajaksi, etenkin Sternin raportin jälkeen? Ja kukaan ei huomaa mitään merkillistä siinä, että päästökaupalla rikastujat haluavat varmistaa päästökauppajärjestelmän jatkuvuuden vaikka uhraamalla koko EU:n.
Luultavasti julkisuudessa aletaan pian nähdä lausuntoja, joiden mukaan myös EU:n teollisuus haluaa päästökaupan jatkoa ja pikaista EU:n päästöleikkaustavoitteiden lukkoon lyömistä. Kyse ei ole sen kummemmasta kuin mikä jo nähtiin vuosina 2001-2003: samat sähköalan yritykset, konsultit ja tutkimuslaitokset lobbasivat päästökauppadirektiivin puolesta ja tätä tulkittiin niin, että asialla oli koko EU:n teollisuus.
Muodollisestihan EU:n päästökauppadirektiivi ei vaadi erillisiä päätöksiä jatkuakseen. Mutta päästöoikeuksien jakamiseksi tarvitaan jokin leikkaustavoite, joka on tehtävä korkeammalla tasolla. Leikkaustavoitteen lukkoon lyöminen varmistaa tehokkaimmin päästökaupan sujuvan jatkamisen.
On aivan totta, että investointeja varten tarvitaan ennustettava toimintaympäristö. On aivan totta, että hiilipäästölle tarvitaan markkinahinta. Ja on totta, että ilmastomuutos kaikkine kustannuksineen on otettava vakavasti.
Mutta totta ei ole, että yksin saataisiin tulosta aikaan. On vastuutonta politiikkaa lähteä lyömään jo nyt lukkoon EU:lle yksipuolisia tavoitteita se on tekopyhää ilmastohurmosta, joka ei tuota planeetan kokonaisuuden kannalta vastuullisia toimia vaan muuttuu hiilivuodoksi.
Nairobissa kuulin ympäristöjärjestöjen moittivan puheenjohtajamaa Suomea kunnianhimon puutteesta. Jälleen EU:lta vaadittiin sitoutumista yhä tiukempiin tavoitteisiin, vaikka sitten yksin.
Kuultuani sanan kunnianhimo riittävän monta kertaa Nairobissa aloin jo ihmetellä, kuka näitä sanoja varaa ja monopolisoi omiin tarkoituksiinsa. En todellakaan olisi niin varma, mikä on kunnianhimon puutetta ja mikä ei. Vaatimus yksipuolisten tavoitteiden kiristämisestä ilman samanaikaista rintaman laajentamista voi ajaa neuvotteluasetelmat yhä tiukempaan lukkoon. Lähivuosina EU-päästöjen osuus jää alle kymmenesosaan, ellei rintama laajene: vaikka EU lopettaisi kaikki päästönsä, maailma hukkuisi. Siinä ei ole mitään kunnianhimoista kuten ei tyytymisessä siihenkään, että Kioton sopimus kattaa nykyisellään vain neljänneksen päästöistä. Vain laajan rintaman rakentaminen ilmastomuutoksen torjumiseksi kertoo kunnianhimosta.
Eija-Riitta Korhola on Kokoomuksen europarlamentaarikko ja Euroopan EPP-puolueiden energiavastaava.
