Vaihtoehtojen tarjoaminen on reilua politiikkaa
Lehtenne artikkeli Kokoomusta syytetään ryöstökalastuksesta (SK/37) antoi ymmärtää, että olisin Helsingin Sanomien haastattelussa sanonut haluavani ”houkutella entisen puolueeni jäseniä Kokoomukseen ja hämmästeltiin kristillisdemokraattien suulla, kuinka kilpailevan puolueen varapuheenjohtaja voi näin avoimesti ottaa tavoitteeksi toisen puolueen nakertamisen.
Kristillisdemokraatit ovat pahastuneet turhaan. Ketään KD:n jäsentä en ole houkutellut tai rekrytoinut. Tultuani valituksi Kokoomuksen varapuheenjohtajaksi vastailin lehdistötilaisuudessa esitettyihin kysymyksiin; esille tuli myös loikkani ja nopea nousu uuden puolueen johtoon. Kerroin pitäväni itseäni eurooppalaisena kristillisdemokraattina yhä edelleen, kuten koko aikuisikäni. Poliittisen identiteettini tunnistin nuorena opiskellessani Keski-Euroopassa. Kokoomus on eurooppalaisten kristillisdemokraattisten puolueiden sisarpuolue, ja luonnollisesti tunnustin, että toivon kristillisdemokraattisesti ajattelevien ihmisten kokevan Kokoomuksen hyväksi vaihtoehdoksi. Houkuttelemisesta tai rekrytoinnista en puhunut, houkuttelu oli toimittajan sanavalinta.
Onko tällainen avoin tunnustus todellakin ”toisen puolueen nakertamista? Eikö politiikka juuri ole vaihtoehtojen tarjoamista ja esillä pitämistä? Kristillisdemokraattista aatettahan ei voi edes nimenvaihdoksella omia kukaan. Monella lailla arvostamani puolueen KD:n raju reaktio on saanut minut ihmettelemään, miten se suhtautuu kristilliseen arvomaailmaan ja kristillisiin arvoihin. Eikö niiden pidäkään olla kaikkien ulottuvilla, eikö niitä sovikaan tavoitella?
Jos KD ilmoittautuu kristillistä arvomaailmaa edustavaksi puolueeksi, sellainen asettaa myös vaatimuksia edustajalleen. Kyseessä ei ole mikä tahansa päiväkohtainen poliittinen ideologia vaan universaaliksi tarkoitettu arvopohja. Sitä ei ole sopivaa omia. Siitä ei ole uskottavaa olla mustasukkainen. Ja missään nimessä niiden arvojen tavoittelemista tai leviämistä ei tulisi estää. Jos kristillisiä arvoja edustava puolue ei enää iloitse siitä, että joku muukin näkee – on itse asiassa aina nähnyt – niiden merkityksen, mistä se oikein kertoo?
Eija-Riitta Korhola, Kokoomuksen varapuheenjohtaja, europarlamentaarikko
