Arvoisa puhemies,
Huomenna täysistuntoon viimeiseen hyväksyvään äänestykseen tuleva asetus Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin saattaa päätökseen prosessin, jonka ensisijaisena hyötyjänä on EU:n kansalainen. Kyse on merkittävästä ympäristölainsäädännöstä, joka koskee ympäristötiedon saatavuutta ja kansalaisten osallistumisoikeutta päätöksentekoon. Yhdessä sovitteludelegaation kanssa saavutimme tuloksen, jossa vahvistimme näitä kumpaakin myös Unionin tasolla.
Itse lopputulos on mielestäni tasapainoinen ja olen erityisen tyytyväinen etenkin siitä, että sovitteludelegaatiomme hyväksyi sen yksimielisesti. Samalla haluan kiittää kollegoitani; alun tulkintavaikeuksien jälkeen löysimme yhteisen linjan, jota puolustimme menestyksellisesti.
Olen toiminut koko prosessin ajan Århusin sopimuksen raportöörina, korostaen kansalaisten oikeuksia ympäristöasioissa. Avoimuus ja läpinäkyvyys on demokratian elinehto ja oleellinen osa omaa turvallisuuttamme. Siksi iloitsen erityisesti, että kykenimme parantamaan instituutioiden läpinäkyvyyttä, säilyttäen vallan mutta myös vastuun toimielimillä, joille se kuuluu. Kyseessä on demokraattisesti valitut toimielimet kuten Euroopan parlamentti, neuvostoa unohtamatta. Demokratiassa kansa on ylin auktoriteetti, ja kansan valitsemat päättäjät toteuttavat sen tahtoa. Siksi en pitänyt oikeana lähteä sellaiselle tielle, jossa poliitikot olisivat delegoimassa valtaa pois itseltään, vähemmän avoimille ja vähemmän läpinäkyville tahoille.
Euroopan Yhteisössä jäsenvaltioiden ja EU:n ratifioiman Århusin sopimuksen toimeenpano tapahtuu kolmella direktiivillä, joista kaksi ensimmäistä, ns. pilaria, ovat jo läpäisseet yhteispäätösmenettelyn sovitteluineen. Nämä pilarit koskivat ympäristötiedon avoimuutta sekä yleisön osallistumisoikeutta. Kolmannen pilarin, oikeuden muutoksenhakuun, direktiivin kohtalosta ei valitettavasti edelleenkään ole tietoa. Kun nyt nämä kolme Århusin pilaria ulotettiin EU:n omiin instituutioihin, toi se mukanaan laillisia haasteita, jotka erottivat asetuksen aiemmista, jäsenvaltioille osoitetuista direktiiveissä.
Eräs ongelmalliseksi kohdaksi sovittelussa muodostunut alue oli ympäristötiedon saatavuutta koskevat esitykset. Parlamentin tarkistukset sisälsivät teknisessä mielessä laillisia virheitä, jotka yhtenä tekijänä vaikuttivat siihen, miksi sovitteludelegaatiomme läheni komission ja neuvoston kantaa enemmän kuin mitä toisen luennan jälkeen vielä oli nähtävissä. Poikkeukset ympäristötiedon luovuttamiselle oli yksi esimerkki tästä: parlamentti olisi toisen luennan jälkeen halunnut tukeutua jäsenvaltioille tarkoitettuun direktiiviin 2003/4/EY ympäristötiedon saannin poikkeuksista. Laillisesti se kuitenkin olisi ollut mahdotonta, sillä se on tarkoitettu vain jäsenvaltioille. Näiden osalta lopputuloksessa sovellettiin EY-instituutioiden asiakirjojen julkisuutta koskevaa säännöstä 1049/2001, joka on juuri tähän tarkoitukseen räätälöity asetus. Näin lähestymistapa on johdonmukaisesti sama kaiken informaation suhteen.
Toinen vaikea alue, jossa luovuimme toisen luennan kannasta, oli yleisön osallistumisoikeus EU:n toimielinten rahoittamien toimintasuunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa. Jo alun perin tämän tarkistuksen kohdalla käsitteet olivat menneet hieman sekaisin; osa käsitti tarkistusten koskevan oikeutta tiedonsaantiin vaikka kyse oli oikeudesta osallistumiseen. Saimme kuitenkin neuvoteltua hyvän kompromissin, jossa onnistuimme ulottamaan kansalaisten osallistumisen myös pankkitoiminnan suunnitelmiin ja ohjelmiin. Tällöin kyseeseen lähinnä tulevat Euroopan investointipankin toimet.
Näiden muutamien kompromissien kanssa onnistuimme säilyttämään parlamentin toisen luennan muutosten "hengen", vaikka osasta lopulta luovuimmekin.
Muita tärkeitä saavutuksia parlamentin linjan mukaisesti oli kansalaisten vaikuttamisajan pidentäminen ja EY-instituutioiden kasvanut velvollisuus avata arkistojaan. Myös muutoksenhaun osalta parlamentin onnistui pidentää kansalaisjärjestöjen muutoksenhakuoikeutta neljästä kuuteen viikkoon.
Itse asetuksessa kansalaisjärjestöille onkin varattu erityinen rooli pyytää sisäistä uudelleen tarkistusta koskien toimielinten päätöksiä. Rooli, jonka asetus nyt heille luo, on Unionillemme tärkeä. Haluankin kiittää ympäristöjärjestöjen osallistumista ja panosta Århusin lainsäädäntöprosessin aikana: vaikka emme ehkä aina olleetkaan samaa mieltä esimerkiksi laajuudesta, jolla oikeuksia heille tulisi myöntää, arvostan ja kunnioitan heidän haluaan olla vilpittömästi mukana tekemässä parempaa ympäristölainsäädäntöä EU:ssa.
Tulevaisuus näyttää kuinka hyvin olemme onnistuneet tehtävässämme. Mikäli asetus tulee käytännössä toimimaan yhtä hyvin kuin kaksi aiempaa direktiiviä, nostaa se EU:n avoimuutta tasolle, joka koituu niin yhteisen luontomme kuin kansalaisten parhaaksi.
Lopuksi haluan antaa erityiset kiitokset Itävallalle erinomaisesta toiminnasta neuvoston puheenjohtajana. Tämä oli kolmas sovittelu, jota raportöörin ominaisuudessa johdin. Kokemukseni Itävallan edustajien ammattitaidosta, perehtyneisyydestä asiaan ja neuvottelutaidosta olivat yksinomaan fantastisia. Siksi minulla on täydet syyt antaa huippupisteet Itävallalle vasta päättyneestä puheenjohtajuudesta. Samoin haluan kiittää komission edustajia suurenmoisesta yhteistyöstä, josta olen saanut nauttia koko Århus-prosessin ajan, jo vuodesta 2000.
