Ystäväni Terho Pursiainen teki muistaakseni eräässä kirjassaan erottelun venäläisen ja amerikkalaisen kateuden välillä. Jos amerikkalainen näkee naapurillaan hivelevän hienon auton, hän tahtoo oitis itsekin samanlaisen. Venäläinen puolestaan alkaa miettiä, miten moinen kapistus saataisiin naapurilta pois verkkokalvoa ärsyttämästä.
Terho oli kiltti ja diskreetti. Olisi suoraan sanonut, että kyseessä on suomalainen kateus.
Kyseinen suomalais-venäläinen kateus tuli mieleeni kun tänään luin STT:n uutisen, jossa energiateollisuus analysoi hallituksen kaavailuja verottaa windfall-voittoja. Siis verottaa! Ovatpa ne kaunaisia tuolla ministeriössä?
Olen moittinut kovaäänisesti päästökauppaa ja todennut sen ongelmakohtia. Yksi niistä on toki myös windfall profit, sähköyhtiöiden pörssisähköstä saama ansioton arvonnousu silloin, kun energia tuotetaan päästöttömillä tuotantomuodoilla. Päästöoikeuden hinta lasketaan pörssisähkön hinnan päälle, oli päästöoikeuksia sitten tarvittu tai ei.
On kuitenkin tavattoman tyhmää ratkaista tämä päästökaupan pienemmän mittaluokan ongelma Suomen tasolla veroteknisin keinoin. Se näet pahentaa päästökaupan varsinaisinta ja pahinta ongelmaa, sähkön hinnannousua. Sähkön hinnannousu on kohtalokas, koska se saattaa eurooppalaisen teollisen tuotannon eriarvoiseen asemaan päästökaupan ulkopuoliseen tuotantoon nähden. Sähkön hinnannousun aiheuttamia lisäkustannuksiahan ei voi lisätä maailmanmarkkinahintaan. Suomen kohdalla tämä merkitsee sitä, että meidän paperimme tai teräksemme, jotka ovat maailman puhtaimmin tehtyjä, joutuvat entistä tiukemmille. Tämä taas johtaa hiilivuotoon.
On aivan selvää, että tämäntyyppinen vero vaikeuttaisi investointeja energian tuotantoon. Veroilla on se ikävä piirre, että ne tulevat usein jäädäkseen, muuttuvat siis pelotteiksi. Tyhmää on, että pelote kohdistuu päästöttömään energiaan. Se kääntyy koko päästökaupan alkuperäistä ideaa vastaan: markkinamekanismin piti ohjata päästöttömän ja vähäpäästöisen energian pariin.
Energiateollisuus reagoi tänään aivan oikein KTM:n kaavailuihin. Se esitti, että jos windfall-voittoja halutaan jotenkin rokottaa, kerättävät varat tulisi ohjata tuleviin investointitarpeisiin.
Samalla ET varoittaa veromallista. Siinä rahat menisivät korvamerkitsemättöminä tuloina valtion budjettiin, eikä niitä ohjattaisi ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tuloksena olisi uusi energiavero, joka kohdistuisi lopulta energian käyttäjiin.
Energiateollisuutta huolettaa myös päästöoikeuksien jako. Järjestön mukaan Suomi valmistelee parhaillaan ehkä Euroopan tiukinta jakosuunnitelmaa uusille voimalaitoksille, mikä uhkaa ohjata investointeja ulkomaille. Sähköntuotannon päästöoikeuksiin on kaavailtu jopa 70 prosentin leikkausta, ja kaukolämmön kohdalla vastaava luku on noin 30 prosenttia.
Minun analyysini on, että nyt joku tosi kateellinen hemmo kykkii KTM:ssa. Häntä on pänninyt lehdistön ilkkumat Liliuksen sikamaisen suuret optiot ja se seikka, että päästökaupasta tuli hillitön rahasampo voittoa tuottaville energiayhtiöille. Mutta reagointi on nyt mennyt yli, ja kateus vääristänyt keinovalikoimia. Valitettavasti se korjaus osuu nyt sitten omaan nilkkaan, eli meihin kaikkiin.
Suomen on suurta typeryyttä korjata päästökaupan ongelmia kansallisella tasolla. Ongelmat pitää korjata sillä tasolla, missä ne on synnytettykin, muuten Suomi ajaa itsensä entistä hankalampaan saumaan. Mutta ovatko ministerimme vellihousuja, jotka eivät uskalla nostaa meteliä ja korjata ongelmaa EU:ssa? Jos näin on, lehdistön pitäisi nostaa uusi meteli: Päästökaupan typeryydet, osa 2.
Voit kommentoida tätä ja muita blogitekstejä Kysy Korholalta- palstan puolella. Viittaa silloin otsikossa blogipäivämäärään.
