Lehdistötiedote 27.06.06, julkaisuvapaa
Windfall-verotus on kateuden sävyttämä ratkaisu, joka ei auta päästökaupan perusongelmassa
– päästökaupan ongelmat korjattava Euroopan tasolla, ei kansallisella
Kauppa- ja teollisuusministeriön kaavailema windfall-voittojen verotus nousee suomalaisesta peruskateudesta, eikä se ratkaise päästökaupan pahimpia ongelmia vaan päinvastoin pahentaa niitä, sanoi kokoomuksen varapuheenjohtaja, MEP Eija-Riitta Korhola Tampereella energia-aiheisessa kansalaisinfossa.
Korholan mukaan päästökauppaa on aiheellisesti moitittu, ns. ylivoitto eli windfall profit mukaan lukien. Kyseessä on voittoa tuottavien sähköyhtiöiden pörssisähköstä saama ansioton arvonnousu silloin, kun sähkö tuotetaan päästöttömillä tuotantomuodoilla. Päästöoikeuden hinta lasketaan pörssisähkön hinnan päälle, oli päästöoikeuksia sitten tarvittu tai ei.
Windfall profit ei kuitenkaan ole päästökaupan vakavin ongelma, Korhola sanoo. Siitä korjatut pikavoitot herättävät ymmärrettävästi kansalaisissa kaunaa. Olisi kuitenkin tavattoman typerää ratkaista tämä ongelma nimenomaan veroteknisin keinoin. Se näet pahentaisi päästökaupan varsinaisinta ja pahinta ongelmaa, sähkön hinnannousua entisestään.
Juuri sähkön hinnannousu on yksipuoliseen päästökauppaan ryhtyneelle Euroopalle kohtalokas, koska se saattaa eurooppalaisen teollisen tuotannon eriarvoiseen asemaan päästökaupan ulkopuoliseen tuotantoon nähden. Sähkön hinnannousun aiheuttamia lisäkustannuksia ei voi lisätä maailmanmarkkinahintaan. Esimerkiksi Suomen kohdalla tämä merkitsee sitä, että meidän paperimme tai teräksemme, jotka ovat maailman puhtaimmin tehtyjä, joutuvat entistä tiukemmille. Tämä taas uhkaa johtaa hiilivuotoon, tuotannon siirtymiseen saastuttavampien olosuhteiden piiriin..
Korholan mukaan olisi aivan selvää, että tämäntyyppinen vero vaikeuttaa investointeja energian tuotantoon. Veroilla on se ikävä piirre, että ne tulevat usein jäädäkseen ja muuttuvat pelotteiksi. Järjenvastaista on, että pelote kohdistuu päästöttömään energiamuotoon. Se kääntyy koko päästökaupan alkuperäistä ideaa vastaan.
Eija-Riitta Korhola yhtyy Suomen energiantuottajien ajatukseen siitä, että jos windfall-voittoja halutaan jotenkin rokottaa, kerättävät varat tulisi ohjata tuleviin puhtaan energian investointitarpeisiin. Nyt esillä ollut korvamerkitsemätön verotulo menisi valtion budjettiin, eikä sitä ohjattaisi ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tuloksena olisi uusi energiavero, joka kohdistuisi lopulta energian käyttäjiin.
Kaiken kaikkiaan kateus on huono käyttövoima politiikassa, fiksuja ratkaisuja se ei näytä tuottavan. Toisekseen Suomi tekee virheen yrittäessään korjata päästökaupan ongelmia kansallisella tasolla. Ongelmat pitää korjata sillä tasolla, missä ne on synnytettykin, muuten Suomi ajaa itsensä entistä hankalampaan saumaan.
Onko ministereillämme rohkeutta ottaa päästökaupan ongelmat esiin EU:ssa, kun siihen on puheenjohtajana erinomaiset mahdollisuudet? Jos he eivät sitä tee, tulkitsen että he pettävät suomalaisen työn ja ympäristöteot.
Kokoomuksen varapuheenjohtaja, europarlamentaarikko fil.lis. Eija-Riitta Korhola nimitettiin vastikään johtamaan Euroopan kansanpuolueiden EPP:n energiapoliittisen ohjelman valmistelua yhdessä entisen Euroopan komission energia- ja liikennepolitiikasta vastanneen varapuheenjohtajan Loyola de Palacion kanssa.
