Maailmalla matkustellessa olen toisinaan katsellut hotellissa televisiota ja ihmetellyt paikallisia erikoisuuksia. Arabimaissa hämmästyttävät pateettiset saippuasarjat: täynnä latausta, leimuavia katseita ja paatoksellista puhetta. Myös kokonaan hunnutettujen naisten väittelyä tai vaikkapa kädenvääntökisoja katsellessa jää aina ällistelemään: kukahan selviytyi voittajaksi ja kuka sen tietää.
Amerikassa oudoksuttavat eniten tv-saarnaajat. Eurooppalainen ei voi olla kummastelematta sitä, miten keskeinen ja ujostelematon rooli rahankeruulla on. Jos tarkastelee ohjelman kaarta ja jännitettä, kaikki tuntuu tähtäävän siihen tunnetilaan, joka saa tarttumaan lompakkoon. Toinen vielä omituisempi piirre on kameran häpeämätön zoomaus, kun ihmiset liikuttuneena itkevät ja rukoilevat. Olennainen osa ohjelmia on tuottaa näkyviä tunteita; kaikki tähtää laukeamiseen. Kamera tallettaa jopa kielilläpuhumisen ja pyörtyilyn. Ja taas katsoja ihmettelee.
Sitä menoa katsellessani olen aina kiittänyt kotimaani kristillisyydestä. Olen iloinnut sen raittiudesta ja tervejärkisyydestä, myös sen hyvästä mausta ja tahdikkuudesta. Olen kiittänyt siitä, että tv-evankelistojen pinnallinen kulttuuri on puuttunut meiltä. Sen myötä meiltä on jäänyt näkemättä myös koko joukko kyynisesti tuotettua hengellistä pornoa.
Sillä mitä muuta kuin pornoa on panna katsoja tirkistelemään sohvallaan sivullisena pyhiä salaisuuksia, joihin hän ei itse pääse osalliseksi? Mitä muuta kuin hengellistä pornoa on tietoisesti luoda ohjelmia, joissa on aina sama kaari kiihtymisineen ja laukeamisineen, kameran ollessa tallentamassa kliimaksia kaikkien hämmästeltäväksi? Mitä järkeä ylipäänsä on kuvata niin paljon tunteita? Niitä voi olla mukava tuntea, mutta kiusallista katsella.
Olen ihmetellyt, eivätkö tällaiset tv-tuottajat ole lukeneet Raamatusta Jeesuksen vakavia varoituksia. Niitä ei ole vain yksi vaan niitä on useita. Jeesus varoittaa olemasta naiivi. Jeesus varoittaa rukoilemasta julkisilla paikoilla. Hän varoittaa heittämästä helmiä sioille ja paljastamasta pyhiä salaisuuksia ihmisten häpäistäväksi ja tallattavaksi. Miksi? Koska sellaiset salaisuudet väärissä yhteyksissä eivät tuota muuta kuin paatumusta. Paavali jatkaa Jeesuksen linjoilla ja varoittaa holtittomasta ja kontrolloimattomasta kielilläpuhumisesta jopa seurakunnan kokouksessa, nimenomaan ulkopuolisten tähden he pitäisivät uskovia järjettöminä.
Se ei ole Raamatun tervettä karismaattisuutta. Se on karismaagisuutta.
Tästä syystä olen katsellut suomalaista kristillistä tv-kanavaa sekavin tuntein. Se on uskomaton sekoitus loistavaa ja aivan karmeaa, puhuttelevaa ja paaduttavaa. Se sisältää älykästä ja syvällistä brittiläistä keskustelua ja korkeatasoista hengellistä opetusta. Mutta sama kanava saa joskus toivomaan, ettei sitä olisi koskaan perustettukaan. Kielilläpuhumisen tallentaminen, amatöörimäisen spontaanit puheet, ähkivät rukoushetket ja kameran nuoleskeleva tunteiden kuvaus tuottavat myötähäpeää ja surua.
Mutta on oikein antaa myös tunnustusta: äskettäin nähty Leif Nummelan ja Jarmo Sormusen Cafe Raamattu yllätti myönteisesti. Da Vinci koodin historiallisesti virheellisten väitteiden asiallinen analyysi oli tervetullutta pohdintaa. Myös Tapani Suonnon kypsä raamattuopetus jäi mieleen.
Hyvät tv-pomot. Laatikaa nopeasti eettiset säännöt. Miettikää, mitä todella kannattaa tehdä, jos olette kiinnostuneet kansan sielusta. Lukekaa Jeesuksen viisaat neuvot. Keskittykää asiaan ja evankeliumiin, älkää ihmeisiin, sillä kamera esineellistää ne. Sellainen paaduttaa kansaa ja vähentää tervettä Jumalan pelkoa.
