Ällistystä ilmassa.(Kuva: Kari Lehtinen, Jyväskylän maalaiskunnan Kokoomus)
Olipa päivä. Ei sen puoleen, etteikö edellinenkin olisi ollut. Lauantai oli ollut yksi elämäni hysteerisimpiä. Kun yrittää huutaa urheiluhallin eri nurkissa kokoontuneille piirijärjestöjen kokousedustajille omat vaaliteemansa salin akustiikan yhtään asiaa auttamatta, viipyy viisi minuuttia ja menee suoraan neljään seuraavaan tilaisuuteen, tulee mieleen että tätä en viisitoistavuotiaana elämältä haaveillut – se olisi kuulunut painajaisten puolelle.
Sunnuntai alkoi aamuhartaudella, jumalanpalveluksen korvikkeella. Kaunis, kaivattu, hidastempoinen hetki kaiken muun vastapainoksi. Liiankin hidastempoinen: avustajani Miikka säesti virren, jonka kokousväki päätti laulaa puolet hitaammin – lopulta Miikka alistui.
Puoli kymmeneltä alkoi kokouspäätösten nuijiminen. Jossain vaiheessa paikalle saatiin myös puoluekokouksen legendaarinen puheenjohtaja Petri Lahesmaa; hänen lakoniset välihuomautuksensa ovat se herkku, jonka varassa yön kokoustamisesta väsynyt yleisö pysyy hereillä.
Kävin esittelemässä energiakannanoton muutosesitysten kohtaloa. Julkilausumatoimikunnassa hylkäsimme useimmat tarjotut muutokset. Oikeita havaintoja sinänsä, mm. pientalokohtaisen puulämmityksen hiukkaspäästöongelmasta, mutta juuri sen tyyppisiä, että lööppejä irtoaisi liian helposti tyyliin "Kokoomus kieltämässä puusaunat". Siis arvosanaksi tuli Cum laude improbatur, kiitoksella hylättävä. Sama ajatus tuli esiin joka tapauksessa kaukolämmön priorisoimisessa.
Äänestykset venyivät. Janotti ja väsytti. Hetkeksi nukahdinkin tuolilleni. Kirjoitin siinä sivussa häviämispuheen – nyt siitä tuli hyvä, eikä edes jännittäisi.
Naistenhuoneessa käydessä laitoin laukun käsienpesualtaan reunalle. Se kellahti hieman, ja kommunikaattori putosi altaaseen. Automaattihana laukesi päälle. Kuivailu ei auttanut, kalenterini on siis toistaiseksi vesitetty. Tulevan viikon ja viikkojen agenda täysin avustajien varassa. Menneisyys, tulevaisuus ja ystävät kateissa.
Tulos sitten kuitenkin täpärästi yllätti. Olimme Marjo Matikainen-Kallströmin kanssa hyvin tasaväkisiä ensimmäisellä kierroksella, mutta hän silti edelläni, ja vain reilun kolmen äänen päässä voitosta. Toisella kierroksella ero oli reilu lähinnä Nuorten liiton siirtyessä taakseni Tuomas Nurmelan pudottua.
Iloinen hetki. Luottamuksen saaminen tuolta joukolta on suuri kunnia, joka tekee nöyräksi. Pääsen mahtavaan työtiimiin, jonka jokaisesta jäsenestä todella pidän.
Sain mukavan onnitteluviestin Suvi-Anne Siimekseltä. Olin aikoinaan blogissani luvannut syödä lenkkarinnauhani, jos Suvi-Anne ei asetu demareiden ehdokkaaksi ensi eduskuntavaaleissa. Nöyrryn, Suvi-Anne, olin väärässä! Siimes lupasi tarjota lievempää vaihtoehtoa, Snören-nauhalakua espresson kera. Otan ilomielin espresson, mutta en syö sanojani vaan sen varsinaisen nauhan. Ilta-Sanomat jo huomautteli asiasta ja halusi paikalle dokumentoimaan tilanteen. Tammikuussa, ehdokasasettelun umpeuduttua, homma lankeaa osakseni – nyt mietitään vain kastikkeita.
Sen verran ketku siis olin, että nyt puhutaan vain yhdestä nauhasta. Possessiivisuffiksi hautasi muotoilustani sen seikan, oliko kyse yksiköstä vai monikosta: "Syön lenkkarinnauhani, ellei Siimes ole ensi vuonna demareiden ehdokkaana vaaleissa."(1.3.06) Tein sen tietoisesti: sen yhden kykenisin höystämään vielä kohtuullisen herkulliseksi ruoaksi.
Kotiin päästyäni mentiin vielä mökille vaikka olin uupunut. Koska maanantaina on mentävä Strasbourgiin, ei tullut kysymykseenkään jättää tarkastamatta, ovatko syreenit jo kukassa. Huumava kesäyö.
Ystäville:
Olen saanut suuren joukon tekstiviestionnitteluja. Koska kommunikaattorini kastui, laitoin sim-kortin väliaikaiseen louskuun, joka ei sisällä numerotietoja. Lähettäjän saa siis selville, jos hän itse nimensä mainitsee. Toistaiseksi en voi siis myöskään soitella numerojen puutteessa. Lähden maanantaina Strasbourgiin, en ehdi edes korjauttaa puhelinta.
Yöllä oli pakko päästä katsomaan tätä näkyä, edes hetkeksi.
Voit kommentoida tätä ja muita blogitekstejä Kysy Korholalta- palstan puolella. Viittaa silloin otsikossa blogipäivämäärään.
