Taidemaalari Tapani Ahtonen haastoi minut ja muut poliitikot pelastamaan myös suomalaisen kuvataiteen. Olin ilmaissut huoleni Kansallisoopperan talousvaikeuksista ja haastanut suomalaisia oopperamme pelastustalkoisiin.
Hänen ajatuksensa on hyvä, eikä puhettani oopperan tukemisesta pidä ymmärtää kannanotoksi mitään muuta taidemuotoa vastaan. Taidetta ja kulttuuria kannattaa hyödyntää mieltymystensä mukaan, koska siitä hyötyvät sekä yhteiskunta, taiteilijat ja taiteen nauttija itse. Tulin nostaneeksi oopperan talousvaikeudet esiin, koska kyseessä on akuutti ja monia ihmisiä koskettava ongelma. Ainoa kestävä ratkaisu on, että uusi yleisö löytää oopperan. Yhtenä suurena esteenä ovat mielikuvat taidelajin vaikeaselkoisuudesta, elitistisyydestä ja kalleudesta.
Ymmärrän, että politiikassa hääräävä kokoomusrouva oopperan puolestapuhujana saattaa vain vahvistaa ennakkoasenteita, mutta yritän vakuuttaa faktoilla: Kansallisoopperaan pääsee halvemmalla kuin moni luulee, jopa puolentoista elokuvalipun hinnalla. Omalla kohdallanikin pysyvä innostus oopperaan syntyi ulkomailla opiskellessa ja täysin niukkuuden ehdoilla: vain seisomapaikkojen olemassaolo mahdollisti harrastuksen.
Me voimme itse pelastaa oman oopperamme. Me voimme ottaa itse selvän siitä, miksi tätä taidemuotoa kannattaa yhä vaalia kansallisena aarteenamme ja ylpeytenämme. Samalla tuemme myös uusien kykyjen, muusikoiden ja tanssijoiden, kehittymistä. Vastaavasti galleriakäynneillä autamme kuvataiteilijoiden asemaa. Kuvataiteilijoiden sosiaalista asemaa on syytä parantaa myös lainsäädännön avulla – esimerkiksi kuvanveistäjille tulisi antaa samantapainen mahdollisuus rahastoida palkkioitaan kuin urheilijoilla on.
Eija-Riitta Korhola
Helsinki