Viime viikolla Reuters uutisoi päästöoikeuksien hinnan yltäneen uuteen ennätykseen, 30 euroon tonnilta. Hinnannousun odotetaan jatkuvan edelleen, jopa 40 euroon.
Jos poliittisen onnistumisen yksi kriteeri on, että suunnitelmat perustuvat oikeaan osuneisiin ennusteisiin eivätkä virhearvioihin, voi EU:n komission todeta epäonnistuneen. Pahin virhe liittyi päästötonnin hinta-arvioon, joka liikkui viiden ja viidentoista euron välillä nykyistä hiilidioksidipäästötonnin hintatasoa ei otettu huomioon edes kauhuskenaarioissa.
Päästöoikeuksien hinnat ovat nousseet jo viisinkertaisiksi siitä, kun päästökauppa viime vuoden alussa alkoi. Asetelmaan ovat vaikuttaneet myös kohonnut öljynhinta ja vähävesinen vuosi.
Kyse ei ole pelkästä päästöoikeuden hinnasta vaan se vaikuttaa välittömästi sähkön hintaan tullen sekä teollisuuden ja kuluttajien maksettavaksi. 30 euron päästötonnin arvo nostaa sähkön hintaa noin 22 euroa megawattitunnilta. Asetelmasta rikastuvat sellaiset sähköyhtiöt, jotka tuottavat voitollista pörssisähköä.
Maailman viidenneksi suurin sinkkitehdas, kokkolalainen Boliden arvioi päästötonnin hintatason ollessa 25 euroa tonnilta, että sähkönhinnan nousu vastaa 400 ihmisen palkkakustannuksia vuodessa. Se on viidesosa vuotuisesta liikevoitosta, silkkaa tulonsiirtoa sähköyhtiöille.
Tilanne on vaikea, sillä Boliden on alallaan energiatehokkaimpia sinkintuottajia, jos sähkökulutusta verrataan tuotettua tonnia kohti. Kustannukset eivät ole siirrettävissä globaaliin markkinahintaan. Boliden on arvioinut, että jos päästötonnin hinta nousee viiteenkymmeneen euroon, sinkin tuotanto Kokkolassa loppuu.
Tätä menoa energiaintensiivinen teollisuus karkaa Euroopasta kokonaan, eikä suinkaan parempia ympäristönormeja jonnekin muualle noudattamaan. Tätä kutsutaan hiilivuodoksi meidän urheiden pinnistystemme ansioista maailmasta tulee likaisempi paikka, kun tuotanto tulee kannattamattomaksi täällä ja kysyntään vastataan siellä, missä tuotteita tehdään isommin päästöin. Päästökauppa ei siis edistä ympäristön etua.
Muutamat päästökauppateoreetikot ovat kyselleet minulta, voinko todella osoittaa hiilivuotoa tapahtuvan. Voisiko sitä enää selvemmin osoittaa kuin viittaamalla edellisiin lukuihin?
Naurettavinta on, että ne jotka asiasta päättävät, tuskin ymmärtävät siitä mitään. Minulla on 731 kollegaa europarlamentissa. Päästökaupan kohdalla olimme tasavertaisia lainsäätäjiä ministerineuvoston kanssa. Veikkaan, että kuusi, korkeintaan kymmenen meistä 732:sta ymmärtää, miten päästökauppa toimii. Suurin osa ei tiedä yksityiskohdista yhtään mitään, ja valitettavasti suurin osa tästä suurimmasta osasta vain myötäilee poliittisesti korrektia mielipidettä.
Olen sinnikkäästi vaatinut päästökaupan jäädyttämistä, ja jatkan vaatimista edelleen. Tämä markkinoitiin Euroopalle opettelu- ja harjoitusjaksona, ja se todella sietäisi tarkoittaa sitä, että jos harjoitus menee pieleen, siitä pitäisi voida ottaa opiksi eikä kuolla sen aikana.
