Yllättävä ilta! Vaatimaton ilmoitus Hesarissa ja eduskunnan lisärakennuksen kansalalaisinfotilat olivat tupaten täynnä väkeä. Energiakeskustelu kiinnostaa selvästi.
Illan vetonaulaksi pyysin tohtori Arto Timperin VTT:ltä. Kuulin häntä kerran Brysselissä uusiutuvaa energiaa käsittelevässä seminaarissa ja ihastuin sanomaan ja puhetyyliin. Risutukit tai paalit (englanniksi bundle) ovat yksi tämän miehen edistämistä innovaatioista. Puhuin itsekin illassa siitä, että bioenergian kohdalla Suomi on Euroopan ykkösmaa, mutta se tuntui paljon vakuuttavammalta kun Timperi iski luvut pöytään ja todisti saman asian.
Tätä nykyä Arto Timperi keskittyy VTT:llä kuitenkin fuusioenergian tutkimukseen. Illan esitelmässään hän sivusi sitäkin aihetta, ja esitteli ITER-tutkimuksen kehitysvaiheita. VTT liittyy ITERIin siten, että Euroopan fuusiotutkimusohjelma on päättänyt sijoittaa ITER-fuusioreaktorin huollon kehityskeskuksen testilaboratorioineen Tampereelle VTT:n ja Tampereen Teknillisen Yliopiston hydrauliikan ja automatiikan laitoksen IHA:n yhteiseksi hankkeeksi. IHA on vienyt etäoperoinnin ja virtuaalitekniikoiden osaamistaan Euroopan fuusio-ohjelmaan jo yli kymmenen vuotta ja tekee VTT:n tavoin paljon yhteistyötä johtavien suomalaisyritysten kanssa.
Timperiä kuunnellessa olin yhä hämmästyneempi siitä, miksi kollegani Satu Hassi halusi seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman yhteydessä poistaa fuusiotutkimuksenkin rahat.
Puheeni alussa ilmaisin tukevani ympäristöministeri Enestamin linjaa jätteenpolttoasioissa. Ympäristöjärjestöjen olisi aika päivittää nykytilanne jätteenpolton ja kaasutuksen suhteen: tuloksena on puhdasta jälkeä. On typerää estää hyviä ympäristöratkaisuja jätehierarkiaan vedoten.
Kerroin komission virkamiehestä, joka oli valitellut samaa ongelmaa. Jätteen energiahyötykäyttöön olisi loistavia teknisiä mahdollisuuksia. Tekniikka on parantunut huikeasti viime vuosikymmeninä, ja mielikuvat saasteita tupruavista polttolaitoksista ovat historiaa. Nyt jätteitä polttamalla energiaa säästyisi ja kasvihuonekaasujen määrääkin voitaisiin vähentää. Mutta kun ei saa.
Hän oli vienyt Greenpeacen vaikuttajia paikan päälle erästä laitosta katsomaan. Ympäristöväki myönsi, että siistiä jälkeä totta tosiaan tulee. Jätekasa pienenee ja energiaa saadaan tilalle. ”Mutta ei tämän näin helppoa pidä olla”, he sanoivat. ”Jätteen syntyä pitää ehkäistä, eikä sitä tehtäisi, jos hommasta tulee näin rattoisaa.”
Tähän samaan ongelmaan törmään eurooppalaisessa ympäristöpolitiikassa jatkuvasti. Meillä on liikaa tahoja, joiden mustavalkoinen maailmankuva estää järkevän ympäristönsuojelun. Asiat on päätetty aikoja sitten ja siinä pysytään kuin uskontunnustuksessa. ”Kierrätys kiltti, neitsytmateriaalin käyttö tuhma, kompostointi kiltti, jätteenpoltto tuhma, maakaasu kiltti, ydinvoima tuhma.” Tätä on yhä vaikeampi katsella ja sietää, kun todellisuus tulvii esimerkkejä, joissa kierrätys, kompostointi ja maakaasu voivat olla virheliikkeitä. Kaikki riippuu olosuhteista.
Samaan asetelmaan törmättiin Suomessa Vantaan Martinlaakson tapauksessa. Kaasutuslaitos olisi hyödyntänyt energiana kaatopaikan sijasta 300 000 tonnista biohajoavaa yhdyskuntajätettä. Sillä olisi korvattu noin 100 000 tonnia hiiltä vuodessa. Syntyneestä energiasta olisi tehty lämpöä ja sähköä. Samalla kasvihuonekaasuja olisi voitu reippaasti vähentää.
Homma kaatui hankkeen viivästymiseen ympäristöjärjestön valittaessa suunnitelmasta. Valitusta perusteltiin sillä, että jätteen syntyä tulee ehkäistä sen sijaan, että sitä kaasutetaan tai poltetaan. Tosiasia kuitenkin on, että yhdyskuntajätettä syntyy yhä lisää.
Polttaminen tai kaasuttaminen ei löisi kierrätystä korville, sillä kaikkia niitä tarvitaan. Se ei vähennä jätteen kierrätyksen ja biologisen käsittelyn tarvetta eikä velvoitteita. Määräysten mukaan kaatopaikoille ei saa viedä muuta kuin esikäsiteltyä jätettä. Kun jätteet joka tapauksessa lajitellaan, on järkevää samalla erotella polttokelpoinen jäte.
Kaatopaikkasijoitukseen verrattuna energiahyötykäytön edut ovat selvät. Metaanipäästöt vähenevät. Jätteessä oleva energia saadaan muutettua helposti hyödynnettäväksi sähköksi ja lämmöksi, jota kokonaiset kaupungit voivat hyödyntää. Jopa 60% jätteestä on orgaanista ainesta; näin ollen se ei lisää ilmakehän hiilidioksidikuormitusta. Saatavuutensa puolesta jäte voidaan luokitella kotimaiseksi polttoaineeksi. Modernit jätteenpolttolaitokset ovat ympäristön kannalta turvallisia ja niiden päästöt ovat tiukasti säänneltyjä jätteenpoltosta annetussa asetuksessa.
Illan päätteeksi vein energiatohtorin ulos syömään. Olin kerran kuunnellut häntä vain risutukeista ja uusiutuvasta, joten en ollut
suinkaan varma, mitä mies ajattelisi muista teeseistäni. Ehdin illan aikana käsitellä paitsi jätepolitiikkaa, myös biopolttoaineita, päästökauppaa ja Kioton sopimuksen tehoa ilmastomuutoksen torjunnassa. Siksi sanoin illan aluksi, ettei mielipiteistäni kannata syyttää tai vastuuttaa illan vierasta, vaan yksin minua – emme ole ehtineet skannata näkemyksiämme.
Mutta yllättävän sopuisa ja toisiaan täydentävä illan sanoma oli, totesimme. Ehkäpä yksi selitys on siinä, että olen poliitikkona ns. vapaa kansalainen – puolueeni ei enenrgiaratkaisussa vaali oikeaoppisuuspeliä eikä edellytä jonkin tietyn keinon kannattamista tai vastustamista. Siksi minä saan yksinkertaisesti lähestyä tieteellistä totuutta. Jos tutkimus osoittaa jonkin energiaratkaisun valheelliseksi tai epäkannattavaksi, ei tarvitse ryhtyä pakottamaan dataa vaan voi jopa muuttaa mieltään. Ihanaa ylellisyyttä, eikö vain?
Voit kommentoida tätä ja muita blogitekstejä Kysy Korholalta- palstan puolella. Viittaa silloin otsikossa blogipäivämäärään.
