Päästökauppa on vihreän politiikan luomus Vastine Satu Hassin ja Heidi Hautalan mielipidekirjoitukseen

12.2.2006

Olen yllättynyt, että Heidi Hautala ja Satu Hassi kiistävät vihreiden osallisuuden päästökauppadirektiiviin perustellen, että itse sopimus syntyi muodollisesti vasta 2003, vihreiden jo ollessa oppositiossa. Ei yleisöä ja toimittajia kannattaisi aliarvioida. Useimmat tietävät, että direktiivin valmistuminen on monivuotinen prosessi kaksine käsittelyineen. Hautala ja Hassi totesivat itsekin yhteisessä mielipidekirjoituksessaan (HS.19.10.2002) vihreiden olleen ”hallituksessa ainoa päästökaupan puolestapuhuja”.

Kuka tahansa voinee muistaa, kuinka Hassi vuonna 2004 kulki studiosta toiseen puolustamassa päästökauppaa, kun keskustelu Suomessa viimein heräsi. Ex-meppi Hautalan päästökauppa-aktiivisuutta kehuttiin taas sähköntuottajien keskusjärjestö Eurelectriciä myöten.

Ei siksi ole kohtuutonta sanoa, että Fortumin pitäisi olla kiitollinen mehevistä voitoistaan päästökauppadirektiivin näkyvimmille puolestapuhujille. Tuo direktiivi – puutteineenkin – oli vihreän politiikan keskeinen tavoite.

Hassin ministerikauden aikana Suomi hyväksyi sopimuksen EU-taakanjaosta, joka on päästökauppadirektiivin pohjana. Samoin Suomen osuus Kioto-tavoitteesta sovittiin Hassin ja hänen vihreän edeltäjänsä aikana. Juuri nämä ylitiukat tavoitteet päästökauppaan yhdistettynä ovat syy siihen, miksi korkean ympäristötason Suomi kärsii järjestelmästä, ja tätä kytkemistä vastustin itse voimakkaasti. Päästökauppa on muuttanut ”saastuttaja maksaa” -periaatteen käytännöksi, jossa saastuttajalle maksetaan. Silloin häviäjänä on myös ympäristö.

Muistan, kuinka ympäristöministeri Hassi rauhoitteli toimittajia, joita olin päästökaupan tulevista vääristymistä varoittanut. "Ei voi olla niin, että asiansa hyvin hoitavia rangaistaan" hän vakuutti, ja siunasi silti kaikissa kokouksissa sopimuksen, jossa tehdään juuri niin. Toiveet eivät kirjaudu direktiiveihin.

Poliittisen kuluttajansuojan nimissä vihreiden pitäisi nyt tunnustaa osuutensa, eikä väistää vastuutaan suuntaamalla huomiota yksityiskohtiin.

Hassi ja Hautala uskovat, että osittainen huutokauppa olisi ratkaissut päästökaupan ongelmat. Siinä he erehtyvät pahoin. Sähkönhinnan nousua huutokauppakaan ei estäisi – ja kustannukset tulisivat kuluttajan maksettaviksi.

Olemme yhtä mieltä siitä, että fiksusti toteutettu päästökauppa olisi hyvä asia. Se ei silti ole korjattavissa Suomen vaan EU:n tasolla. Juuri sillä tasolla Hautala ja Hassi olivat tekemässä päästökauppaa, josta ei tullut fiksu. Windfall-verotukset Suomessa olisivat nyt sortuvan rakennuksen korjaamista laastarilla.

Eniten minua ihmetyttää Hautalan ja Hassin väite, että kritisoin päästökauppaa esittämättä koskaan vaihtoehtoa. Joka ainoa kritiikkini sisältää myös vastaehdotuksen, päästökaupan irrottamisen kansallisista päästökiintiöistä ja sen sitomisen teollisuussektorikohtaisiin rajoihin ja maailmanlaajaan hiilitalouteen. Jos päästökaupan kriteerinä olisivat päästöt tuotettua tonnia kohti, silloin järjestelmä palkitsisi vähiten saastuttavia. Lienen myös EU:n tunnetuin USA:n mukaanhiostaja: muutosesityksilläni WTO-tason sanktioista niille, jotka jäävät ilmastotalkoiden ulkopuolelle, olen tähdännyt laajaan rintamaan.

En siksi niele nimittelyjä ilmastonsuojelun jarrunaisesta. Vihreät eivät voi loputtomiin tehdä politiikkaa, jossa hyvä ympäristömaine saadaan varaamalla yksinoikeus hienoihin sanoihin, ilman ympäristöystävällisiä tekoja.

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *