Keskustelu Suomen susikannan koosta ja siitä, kuka oikean koon määrittelee, on jatkunut vilkkaana. Aihe on herättänyt voimakkaita tunteita puolin ja toisin.
Eräs minua lähestynyt kansalainen totesi, että "Susi saa ihmisen mielikuvituksen huimaan lentoon", ja näin varmasti onkin. Yksi ikävistä piirteistä on se, että EU:n vastustajat ovat saaneet tästä lisää vettä myllyynsä. Huhut siitä, että EU:n komissio vaatisi nykyisen noin 200 yksilön kannan nostamista peräti 1000:een, tuntuvat elävän yhä vahvoina.
Tosiasiassa komissio ei kuitenkaan ole missään vaiheessa esittänyt mitään tarkkaa määrää siitä, minkä suuruinen susikannan tulisi olla. Kiista komission ja Suomen valtion välillä on koskenut sitä, että komission mielestä Suomi myöntää susien pyyntilupia liian helposti ja rikkoo näin luontodirektiiviä. Kiista on kärjistynyt tulkintaan, voidaanko suden tappolupia myöntää laisinkaan poronhoitoalueiden ulkopuolelle. Tämä on huolettanut erityisesti niitä suomalaisia, jotka ovat itse joutuneet suden aiheuttamien vahinkojen kohteeksi.
Suden aiheuttama uhka esimerkiksi kotieläintiloille on todellinen. Vuonna 2004 Suomen valtio korvasi susien aiheuttamia vahinkoja 70 000 eurolla, mikä oli noin kaksinkertainen määrä vuoteen 2003 verrattuna. Jo tuolloin susivahinkoja korvattiin enemmän kuin muiden suurpetojen aiheuttamia yhteensä.
Samanaikaisesti on kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi todennäköisyys joutua koiran puremaksi kuin suden suuhun on huomattavasti todennäköisempää.
Susi-asiassa on pitkälti kyse siitä, miten koettu uhka saadaan kansallisesti torjuttua, ilman että koko susikanta vähitellen tuhoutuu. Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi joulukuussa uuden susikannan hoitosuunnitelman, jolta odotetaan paljon. Peruskysymys on, takaako uusi hoitosuunnitelma sen, että suden aiheuttamia vahinkoja ei Suomessa enää tarvitse pelätä.
Oikea vastaajataho tähän peruskysymykseen on Suomen maa- ja metsätalousministeriö. Sain itse komissiolta viime syksynä vastaukseen siihen, missä olosuhteissa suden tappolupa poronhoitoalueiden ulkopuolelle voidaan myöntää. Suomen viranomaiset kun ovat antaneet ymmärtää, ettei tappolupaa komission mukaan voitaisi myöntää.
Komissiolta 16.12.2005 saamani vastauksen mukaan komissio ei kuitenkaan koskaan ole ilmoittanut, ettei susien tappaminen olisi mahdollista poronhoitoalueen ulkopuolella. Edelleen, komissio "tunnustaa täysin, että eräät hoitotoimenpiteet saattavat olla tarpeen, ja luontotyyppidirektiivin tavanomaisiin suojeluvaatimuksiin sisältyy poikkeus, jonka mukaan yksittäisiä eläimiä voidaan valvoa, jos niiden todetaan esimerkiksi aiheuttavan merkittävää vahinkoa maataloudelle tai muulle toiminnalle." Tällöin jäsenvaltion viranomaisilla on toimivalta toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, ottaen kuitenkin huomioon yhteisön lainsäädäntö. Komissio ei myöskään määrittele, missä Suomen osissa poronhoitoaluetta lukuun ottamatta kaatolupia voidaan myöntää, vaan asia kuuluu toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, ts. maa- ja metsätalousministeriön päätäntävaltaan. Tämä on suomalaisessa keskustelussa tuntunut unohtuneen.
Susi-kysymystä ei siis saisi työntää EU:n niskoille.
Lue aihetta koskeva kirjallinen kysymys ja komission vastaus
