Tulen juuri kampanjoimasta, mutta ei yhtään tuntunut siltä. Olen järkyttävän ujo, ja lappujen antaminen ihmisille kuului peruspainajaisiini, kuten puheiden pito kauppakekskuksissakin. Mutta mikä tunnelma! Itsensä kampanjointi on täyttä tuskaa mutta hyvän pressaehdokkaan promotus oli vain hauskaa.
Niinistö kävi kolmella Sepällä puhumassa ja yleisö piiritti hänet. Kun kaikki eivät päässeet hänen puheilleen, me tutunnäköiset kampanjoijatkin saimme osamme ohjeista. Niitä on tullutkin kampanjan aikana laidasta laitaan, hyvinkin tärkeitä huomioita. Mutta onpa aika moni myös esittänyt, että Saulin pitäisi hankkia Mäntyniemeen vaimo, jota kehtaa näyttää maailmalla.
Se ei ollut toki niitä painavimpia argumentteja Saulin valinnan puolesta. Mutta ei huolta – kyllä toiseltakin puolelta on löytynyt todellisia älyllisiä rimanalituksia. Jos Lipponen putosi Nato-kommentillaan valtiomiessarjasta tavallisten kuolevaisten joukkoon, paljasti myös Tarja Cronberg tänään suhteellisuudentajunsa koko skaalan perustellessaan tv:ssa valintaansa: meillä on vaihtoehtoina pankkiiri Luxembourgista tai työläisnainen Kalliosta.
En katsellut televisiota, kuuntelin vain sivusta, ja ihmettelin miehelleni, miten kukaan kansalainen voi olla noin naiivi ja tietämätön asioista vertaillessaan näitä kahta juristia. ”Ei se ollut joku kansalainen, se oli Vihreän liiton puheenjohtaja”, sanoi Atte.
On vahinko, jos Cronbergkaan ei tiedä, että Niinistön nykyinen työ yleishyödyllisessä ja voittoa tavoittelemattomassa Euroopan investointipankissa on enemmän kansainvälistä politiikkaa kuin pankkitoimintaa. Investointipankin tehtävä on toteuttaa EU:n poliittisia linjauksia luotottamalla EU:n kannalta tärkeitä hankkeita. Siksi pankkiiriksi nimittely on harhaanjohtavaa.
Mutta kai se on niin, että joidenkin mielestä vaalien aikaan saa panna aivot narikkaan ja alkaa aliarvioimaan vaalikarjaa.
