Arvoisa Puhemies,
Ympäristövaliokunnan lausunnonantajana olen helpottunut, että energiapalveludirektiivin tulos parani neuvotteluissa neuvoston kanssa. Neuvosto toi siis realismia komission ja parlamentin esityksiin. Direktiivin tarkoitus oli täydentää päästökauppadirektiiviä kohdentamalla säästötoimet sen ulkopuolisiin aloihin, ja jatkaa energiansäästön prosessia energian loppukäyttäjien piirissä. Toivoin, että tämä olisi antanut tilaisuuden korjata niitä kilpailuvääristymiä, joita epäonnistunut päästökauppadirektiivi sisältää.
Vastustin viimeiseen saakka kaikille jäsenvaltioille yhteisiä sitovia säästötavoitteita, koska katsoin niiden rankaisevan maita, joissa energiansäästötoimia on tehty jo kauan. Paradoksaalista ehkä, mutta kohdellessamme yhtenäisesti jäsenvaltioita asetamme ne eriarvoiseen asemaan. Joillekin komission ehdottama tavoite oli todella tiukka, toisille taas naurettavan helppo. Yhteisillä markkinoilla kyseessä olisi ollut kilpailua vääristävä tekijä.
Nyt säästötoimien kriteerinä on kustannustehokkuus. Tämä antaa joustovaraa niille jäsenvaltioille, jotka ovat jo tehneet suuria säästötoimia, näin tulosta tulkitsen. Nyt keinojen ylipriorisointia ei tapahdu, vaan esimerkiksi myös vapaaehtoisia sopimuksia voidaan käyttää.
Lopputuloksessa on kuitenkin myös riskinsä, mikäli komitologiamenettelyä ei tehdä järki ja kohtuus ohjenuorana. Riskinä on hillitön byrokratia. Menetelmän, jolla säästöjä ryhdytään laskemaan, pitää olla oikeudenmukainen ja joustava ja sen pitää ennen kaikkea kohdella reilusti niitä maita, joissa säästöjä on tehty jo vuosia.
