Keskustelu Suomen susikannan koosta ja siitä, kuka oikean koon määrittelee, on jatkunut vilkkaana. Huhut siitä, että EU:n komissio vaatisi nykyisen noin 200 yksilön kannan nostamista peräti 1000:een, elävät vahvoina.
Tosiasiassa komissio ei kuitenkaan ole missään vaiheessa esittänyt mitään tarkkaa määrää siitä, minkä suuruinen susikannan tulisi olla. Kiista komission ja Suomen valtion välillä on koskenut sitä, että komission mielestä Suomi myöntää susien pyyntilupia liian helposti ja rikkoo näin luontodirektiiviä. Kiista on kärjistynyt tulkintaan, voidaanko suden tappolupia myöntää laisinkaan poronhoitoalueiden ulkopuolelle. Tämä on huolettanut erityisesti niitä suomalaisia, jotka ovat itse joutuneet suden aiheuttamien vahinkojen kohteeksi.
Suden aiheuttama uhka esimerkiksi kotieläintiloille on todellinen. Vuonna 2004 Suomen valtio korvasi susien aiheuttamia vahinkoja 70 000 eurolla, mikä oli noin kaksinkertainen määrä vuoteen 2003 verrattuna. Jo tuolloin susivahinkoja korvattiin enemmän kuin muiden suurpetojen aiheuttamia yhteensä.
Kysyin komissiolta syksyllä kantaa siihen, missä olosuhteissa suden tappolupa poronhoitoalueiden ulkopuolelle voidaan myöntää. Suomen viranomaiset ovat antaneet ymmärtää, ettei tappolupaa komission mukaan voitaisi myöntää. Komissiolta 16.12.2005 saamani vastauksen mukaan komissio ei kuitenkaan koskaan ole ilmoittanut, ettei susien tappaminen olisi mahdollista poronhoitoalueen ulkopuolella. Edelleen, komissio "tunnustaa täysin, että eräät hoitotoimenpiteet saattavat olla tarpeen, ja luontotyyppidirektiivin tavanomaisiin suojeluvaatimuksiin sisältyy poikkeus, jonka mukaan yksittäisiä eläimiä voidaan valvoa, jos niiden todetaan esimerkiksi aiheuttavan merkittävää vahinkoa maataloudelle tai muulle toiminnalle." Tällöin jäsenvaltion viranomaisilla on toimivalta toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, ottaen kuitenkin huomioon yhteisön lainsäädäntö. Komissio ei myöskään määrittele, missä Suomen osissa poronhoitoaluetta lukuun ottamatta kaatolupia voidaan myöntää, vaan asia kuuluu toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, ts. maa- ja metsätalousministeriön päätäntävaltaan. Tämä on suomalaisessa keskustelussa tuntunut unohtuneen.
Maa- ja metsätalousministeriö on julkaissut vuoden vaihteessa tuoreen susikannan hoitosuunnitelman. Sen tulisi vastata ennen kaikkea susialueella elävien suomalaisten huoleen mm. siitä, että lasten koulutiet ovat turvallisia. Suomen kansalaisilla on jo perustuslain mukaan oikeus turvallisuuteen ja vapaaseen liikkuvuuteen. Susikannan hoitosuunnitelman on turvattava nämä oikeudet.
Loppujen lopuksi peruskysymys on, takaako uusi susikannan hoitosuunnitelma sen, että suden aiheuttamia vahinkoja ei enää Suomessa tarvitse pelätä? Tähän kysymykseen oikea vastaajataho on Suomen kansallinen viranomainen eli maa- ja metsätalousministeriö. Piiloutuminen komission selän taakse ei asiaa edistä.
Eija-Riitta Korhola
Euroopan parlamentin jäsen
