Sairastaminen on kipeetä, Matti Nykästä mukaillakseni. Jaksoin juuri ja juuri olla valiokunnassa omaa raporttiani päällepäsmäröimässä ja äänestämässä aamupäivän jutut, mutta sitten voimat loppuivat. Tulin kotiin Orteliukselle, pistin villapaidan päälle, villasukat jalkaan, otin flunssalääkettä ja litrakaupalla teetä. Nyt ei ainakaan tule nestehukkaa, kuten viime viikolla.
Siitä puheen ollen, Alex huikkasi hississä jonkinlaisen pyörtyilykommentin, joten oli syytä tarkistaa päivän Ilta-Sanomat. Eilen Tuomas Manninen soitti ja kysyi kotisivujeni pyörtyilystoorista taustoja. Mutta koska en osannut kertoa edes luhistumisteni topviitosta, en odottanut niin mitättömästä asiasta uutista päivälehteen. Olin väärässä, olinhan minä siellä, ja juttu oli oikeastaan viihdyttävä. Rahaton ja nälkäinen, naureskelivat kollegat. Ornitologi Manninen on mielestäni Ilta-Sanomien hauskin toimittaja; jutut homokotkista ja epäselvän seksuaaliorientaation omaavista linnuista ovat legendaarisia.
(Minusta on iltapäivälehdissä lähes aina sama kuva, joka on otettu laserleikkauksen jälkeen kristillisdemokraattien kohdallani viimeiseksi jääneen puoluekokouksen yhteydessä. Tulen pahoinvoivaksi jo, kun katson sitä ja muistan mikä oloni oli. Minulla on tyhjät silmälasikehykset suojaamassa silmiä, etten vain vahingossa hieroisi vastaleikattua silmääni, josta iiris voisi muljahtaa minne sattuu. En näe paljon mitään, on täydellisen sekava olo. Se taas johtuu siitä, että toisessa silmässä on näkö korjattu, toisessa -7 diopteria likinäköisyyttä. En pysty kohdentamaan katsettani mihinkään kun kahta kuvaa on mahdoton yhdistää. Ei ihme, etteivät puoluetoverini olleet silloin moksiskaan kun tunnustin muutamille miettiväni kuvioista poistumista.)
”Päällepäsmäröintini” raportin kanssa oli vähän liian ylevä ilmaisu. Se meni suorastaan huonosti, sain takkiini. Kyllä lähes kaikki omat muutosesitykseni hyväksyttiin, mutta niin myös koko joukko muutosesityksiä, joita vastustin. Kysymys on Århusin sopimuksen soveltamisesta EU-instituutioihin; yleisön oikeudesta ympäristöä koskevaan tietoon, oikeudesta osallistua ympäristöpäätöksentekoon sekä mahdollisuudesta viedä EU-instituutiot näissä asioissa oikeuteen. Yleisö tarkoittaa tässä nimenomaisessa yhteydessä ympäristöjärjestöjä. Olen ollut niille aivan varmasti mieluinen yhteistyökumppani Århusin sopimuksessa yleisesti ottaen kannatan mahdollisimman laajaa oikeutta tiedon avoimuuteen ja päätöksenteon yhteydessä tapahtuviin kuulemisiin. Mutta mitä tulee EU-instituutioihin ja oikeusprosesseihin, en näe viisaaksi olla avaamassa järjestöille rajoittamatonta mahdollisuutta viedä meitä oikeuteen.
Miksi? En ole hirveän innostunut delegoimaan demokraattisesti valittua poliittista valtaa järjestöille ja lakimiehille. No otetaan esimerkiksi viime viikko. Muutamat ympäristöjärjestöt levittivät oikein olan takaa virheellistä tietoa REACHin kompromissista. Samalla ne edellyttävät, tietenkin, kuranttia ja täsmällistä tietoa meiltä. Ne vaativat meiltä transparenssia mutta eivät valitettavasti paljasta itse rahoituslähteitään. Tässä on paikka paikoin tietty epäsuhta, ja on outoa jos demokraattisesti valittu julkisessa kontrollissa oleva instituutio joutuu oikeuteen, ja vastapuolena on taho, joka ei sitä ole.
Olen pahoillani. Pahoitan varmaan monen hyväntahtoisen ihmisen mielen. Haluaisin itsekin uskoa järjestöjen vilpittömyyteen yhtä paljon kuin kuusi vuotta sitten. Tilanne parantuisi olennaisesti, jos ympäristöjärjestöt käyttäytyisivät ammatillisemmin, mitä avoimuuteen ja tiedonjakoon tulee. Mutta tässä ammatissa saa pettyä niihin liian monta kertaa.
Ympäristövaliokunta siis teilasi linjani mutta se voi vielä muuttua parlamentin täysistunnossa. Linjani on joka tapauksessa hyvin sama neuvoston kannan kanssa, ja sovitteluunhan tämä juttu päätyy, se on saletti. Tulee siis yövalvomista.
Sain tänään komissiolta muutaman rivin latteuksia päästökauppaa koskien. Kysymys ja vastaus löytyvät täältä. Dimas toteaa päästökaupan kustannustehokkaaksi tavaksi vähentää päästöjä, mutta toteaa samassa yhteydessä että siitä on ennenaikaista vetää vielä johtopäätöksiä. No, hänen a priori premissinsä ainakin paljastui. Elävässä elämässä hän on kuitenkin myöntänyt ongelmat, kun penäsin sitä häneltä viime viikolla Strasbourgissa Montrealiin valmistavassa kokouksessa. Windfall-profit ottaa päähän Stavrostakin. Mutta typeryyttä olisi ratkaista yksin se ongelma eikä kilpailuvääristymiä ylipäänsä.
