Flunssani ei poistunut yön aikana, päinvastoin yskä yltyi. Olin kirjoittanut yömyöhään artikkelia Suomen ilmasto- ja energiastrategiasta, ja sekin tuntui ylimääräisenä olossa. Katsoin kuitenkin parhaaksi siirtyä suunnitelmien mukaisesti Edinburghiin, kolmesta ja puolesta syystä. Ensinnäkin äänestyksissä läsnäoloa on vannotettu viimeiset puoli vuotta jokaisessa ACP-yleiskokousta valmistelevassa kokouksessa. Toiseksi jätin maanantaina toisen jakkupukuni hotellin pesulaan ja lupasin olla keskiviikkona ottamassa sen vastaan. Kolmanneksi minulla oli jäykänpuoleinen paluulippu Suomeen nimenomaan Edinburghista eikä Brysselistä, ja suunnitelmia vaihtaessa olisi pitänyt hankkia uudet lennot. Miksen sitten sairastaisi yhtä hyvin Edinburghissa, ajattelin. Tämä oli puoliksi syy, puoliksi toteamus.
Seurasin aikani kokousta, ja luin edellispäivän istuntoselostusta. Kun nyt REACH-tulostamme on edelleen haukuttu kaiken vesittämisestä, tekisi mieleni sanoa moittijoille, että kehitysmaat ovat ainakin vesityksistämme helpottuneita. Komission versio olisi merkinnyt niille kaupan estettä, eikä tämäkään tulos herkkua ole.
Aivastelu ja nenävuoto yltyi, joten iltapäivän kuluessa siirryin hotellille lepäämään, taas villasukka-kuuma tee-Finnrexin periaatteella. Ajattelin, että ehdin koota voimia ennen kuin illan vastaanotto alkaa. Soitin hotellin huonepalveluun ja kyselin jakkupukuni perään, puku luvattiin toimittaa huoneeseeni. Kun sitä ei kuulunut, riisuin vaatteet sängylle ja menin kylpyyn. Oveen tietenkin koputettiin heti kun olin vedessä. Huutelin huonepalvelijalle, että hän tulisi itse sisään ja jättäisi vaatteet sängylle.
Mies huikkasi oven takaa, ettei meinannut kuulla minua mutta homma on nyt hoidettu. Kiittelin ja jatkoin läträämistä. Kylvystä noustuani etsiskelin, mihin jakkupuku olisi jätetty. Sitä ei löytynyt mistään. Sen sijaan kaikki vaatteeni, jotka olin jättänyt kylpyyn mennessä sängylle, olivat kadonneet. Sängyllä oli vain pieni hopeakoru, jolla kiinnitin villatakkini. Hame, jakku, pusero, villatakki, villasukat, sukat ja alusvaatteet, kaikki poissa. Tarkemmin ajatellen, olin Skotlannissa ja minulla ei ollut mitään vaatteita vara-alusvaatteita, päällystakkia ja kenkiä lukuun ottamatta. Urheiluvaatteetkin oli jättänyt Brysseliin flunssan vuoksi.
Sekaannus selvisi parin puhelun jälkeen, ja nolostunut huonepalvelija teki uuden keikan. Karkulaiset tulivat takaisin, ja minä saatoin taas harkita menoa ihmisten ilmoille.
