Lähdin tänään iltapäivällä Brysseliin. Tavaksi on tullut ottaa klo 13.45 kone, jolla ehtii vielä melko kohtuullisesti mukaan maanantain ensimmäiseen valiokuntaan – tai ei ainakaan missaa äänestyksiä. Olin kuunnellut koko viikonlopun Olavi Uusivirran uutta albumia Me ei kuolla koskaan, ja olisin halunnut ostaa sen Brysseliin lukiolaiselleni, samoin kuin Anssi Kelan uusimman – harmitti kun ei vielä löytynyt lentokentän kaupoista. Olavin levy on aivan loistava.
Koneen lähtöportilla sain onnellisuuskohtauksen: Piia-Noora Kauppi oli lähdössä Brysseliin vajaa kolmeviikkoisen vauvansa kanssa! Piitu oli uskomattoman hyvässä kunnossa ja kaunis kuin mikä. Oli kyseessä tytön ensilento, ”kun tää on niin helppo, niin mä ajattelin että voin ihan hyvin tulla valiokuntaan hoitamaan raporttini”, Piitu säteili.
Neiti Järvinen käyttäytyi ensi lennollaan mallikkaasti, nukkui aivan kuten minäkin yleensä. Tällä kertaa en saanut unta. Valmistauduin Århusin sopimusta käsittelevän raporttini käsittelyyn valiokunnassa ja samalla väijyin vauvaa – jospa saisin pitää häntä hetken. Onnistuin täydellisesti. Kun ruokaa tuotiin, tarjouduin pitelemään vauvelia, jotta Piitu voisi rauhassa syödä. Itkeskelin ihastuksesta sisäänpäin, kun nuuskin ja katselin täydellistä ihmislasta.
Lentokoneessa tapasin myös WWF:n tiedotusvastaavan Päivi Rosqvistin, jonka seurassa Brysseliin lensi Ingrid Korpela, yksi niistä suomalaisista, jonka veren kemikaalit tutkittiin REACH-kampanjaan liittyen. Ingrd kertoi hänen 14-vuotiaan tyttärensä verestä löytyneen tavallista enemmän palonestoaineita. Päivillä itsellään oli turhan paljon teflon- ja goretextuotteissa käytettyjä kemikaaleja. Olen leidien kanssa aivan samaa mieltä siitä, että juuri tällaiseen mönjään täytyy kemikaaliasetuksen puuttua.
