Toistaiseksi asiat huonosti. Mitään orgioita ei kannata REACHin vuoksi järjestää. Takana koko aamupäivän kestänyt äänestys, jossa käsiteltiin noin kuutisen sataa muutosehdotusta. Vain tupakkamuutosesityksissä olin voittoisa. Tosin kaikkea ei ole vielä nähty, homma jatkuu puoli seitsemään illalla lounastauon jälkeen.
Monen tunnin äänestys on erittäin raskas urakka, varsinkaan jos ei kulje voitosta voittoon. Toisaalta en usko, että kukaan tunsi voittaneensa muuta kuin palasia. Tupakkamuutosesityksien läpimenosta olen tavattoman ylpeä.
Tänään päivä on kuitenkin ilon puolella jo siitä syystä, että kauan kaivattu Laura Rissanen tuli vihdoin taloon toiseksi avustajakseni Miikan rinnalle. Kesällä hän kävi täällä tutustumassa, ja nyt alkaa varsinainen työ. Olemme Miikan kanssa olleet niin ENVIn työllistämiä, että esimerkiksi tiedotus on kärsinyt. Ehkä sekin puoli paranee nyt, kun maisteri Rissanen tarttuu toimeen.
No mutta jatketaan vaikerrusta. On ilta, ja valiokunnan kokous ohi. Turpiin tuli EPP-ED:lle, linjamme REACHissa kaatui. Toivottavasti asia muuttuu neuvostossa parempaan suuntaan.
Sille joka on valmiiksi päättänyt, että olen ympäristöstä ja ihmisten terveydestä huolta kantamaton paskiainen, kun hannasin REACHia vastaan joissakin kohdin, kerron seuraavaa. Tunnettu konsulttitoimisto KPMG teki komissiolle selvityksen REACHin kustannuksista, ja esitti aika huimaavia lukuja kustannuksista. Esimerkiksi paperiteollisuudelle REACHin minimivaatimukset – vaikka sellu saataisiinkin ulkopuolle – merkitsevät kustannuksia, jotka ovat kolminkertaiset sen vuotuiseen liikevoittoon nähden. Se merkitsisi metsäteollisuuden loppua Euroopassa. Kansainvälinen WWF hämmästyi konsulttitoimiston laskelmista ja päätti teettää oman selvityksensä: ja WWF:n hämmästykseksi tulos oli ”detrimental.” Mutta vähemmän hämmästyttävää on, että WWF jätti ilmeisesti muiden ympäristöjärjestöjen painostuksen pelossa tuloksen julkaisematta.
Summa summarum. Jos neuvosto ei käännä riittävästi REACHin suuntaa, metsäteollisuus Euroopassa lakkaa. Monet vihreät pitäisivät sitä varmaan hyvänä uutisena. Mutta WWF:lla on toinenkin yllättävä tutkimustulos. Sen mukaan kansalaiset suhtautuvat metsään arvostavammin ja suojelevammin, jos sillä on taloudellista arvoa, kuin tilanteessa jossa metsällä olisi pelkkä virkistysarvo.
Muistutettakoon vielä, että paperin tapauksessa tuntuu REACH-pilkkujen nussiminen hieman hölmöltä muutenkin. Paperi on varsin vaaraton tuote. Keskityttäisiin mieluummin oikeisiin riskeihin kuin elinkeinon alasajamiseen.
