Euroviikko alkoi jännittävissä tunnelmissa Itävallan hannailtua Turkki-kysymyksessä. Lensin iltapäivällä Helsingistä Brysseliin, ja vielä koneen laskeutuessa Itävalta näytti punaista valoa. Rintama murtui illan kuluessa. Haluaisin tietenkin kuulla pian, mikä viimein käänsi Itävallan kannan. Toivon, että jäsenmailla on nyt malttia pitää kiinni kriteereistä eli Unionin laadusta eikä kiirehtiä jäsenyyttä. Liian aikainen jäsenyys ei ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta minun kannaltani Turkkiakin jännittävämpiä ovat kemikaaliasetus REACHin äänestykset. Lobbausta on jatkunut pitkään ja nyt se kaikki huipentuu. Tänään työpöydälläni oli odottamassa marsipaanipupu, joka oli nidottu äänestyslistan liitteeksi, toivomuksena eläinten oikeuksien vaaliminen testausten yhteydessä. Hotkaisin sen saman tien.
Ympäristövaliokunta äänesti tänään jätteenkuljetuksista, ja valiokuntakokouksen jälkeen kävimme viimeiset kinat REACHista. Olen erityisen jännittynyt siitä, miten käy tupakan.
Allekirjoitin huhtikuussa yhdessä ympäristövaliokunnan puheenjohtajan Karl-Heinz Florenzin kanssa kemikaaliasetus REACHiin neljä muutosesitystä, joiden tarkoituksena on velvoittaa tupakan valmistajia ja maahantuojia testaamaan ja rekisteröimään tupakkatuotteissa käytetyt kemikaalit. Tupakansavun tiedetään sisältävän yli 4800 ainesosaa, joista yli 70 pidetään syöpää aiheuttavina.
Jos saisimme muutosesitykset läpi, siitä seuraisi iso harmi tupakkateollisuudelle. Mutta se olisi sen arvoistakin. Suomessa tupakan aiheuttamiin sairauksiin kuolee 4000-6000 vuodessa, mikä on enemmän kuin niiden ihmisten yhteenlaskettu lukumäärä, jotka kuolevat Suomessa vuoden aikana huumeiden, alkoholin, liikenneonnettomuuksien, aidsin, itsemurhien ja murhien seurauksena.
Avustajani Miikka soitti vielä illalla ja soimasi omaa kohteliaisuuttaan – nyt hän oli tajunnut, että politiikassa kohteliaisuus ei kannata. Kun tein viime keväänä monta muutosesitystä REACHiin ja etsimme niille allekirjoittajia, Miikka ehdotti että olisimme kohteliaita ja antaisimme muiden allekirjoittaa ne ensin. Ajattelin, että eihän siinä ole tietysti mitään järkeä mutta en viitsinyt ruveta siitä hirveästi väittelemään, jotta Miikka ei luulisi minua kiitoksenkipeäksi reppanaksi – mikä tarkemmin ajatellen kyllä olen.
Annoin sitten Miikan laittaa ne nimet ihan niin kuin hänestä itsestään tuntuu – tärkeintähän on että voitamme asiassa. Nyt hän katsoi suu auki äänestyslistaa: olimme tehneet hirveän määrän amendmenteja mutta missä ne näkyivät, ei missään! Siellä on aina yksi nimi ja sitten ”the others”.
”Tätä en kyllä enää anna tapahtua”, Miikka sanoi. Näinhän se on. Politiikassa asiat ovat sitä miltä ne näyttävät. Kohteliaisuus karsiutuu, kun oppii kovan maailman pelisäännöt. Tavallaan suuri sääli.
Toivottavasti muutosesitykseni menevät kuitenkin läpi.
Tällä viikolla paukkuu äänestyskone. Yli tuhat muutosesitystä.
