Päivän kiinnostavin poliittinen uutinen tuli kristillisten kampanjanavauksesta kollegani Hannu Takkulan julkistaessa ryhtyvänsä Bjarne Kalliksen kampanjaveturiksi. Asia ei tullut minulle aivan yllätyksenä, paitsi uutinen vetovastuusta. Kristillisten uusi veturi ei ole tumpelo, sillä hän kantoi paljon vastuuta Ahon kampanjassa kuusi vuotta sitten.
Kokoomuksen Sauli Niinistön kannalta tilanne ei ole huono uutinen. Hän on mitä todennäköisimmin kakkoskierroksella, ja on selvää että Takkulakin on silloin Saulin joukoissa.
Pidän Takkulan ratkaisua mielenkiintoisena ja aika johdonmukaisena. Hän on aina korostanut vakaumuksen merkitystä eikä ole pelännyt olla omalla linjallaan. Voin ymmärtää, miksei Takkula ole tyytyväinen Kepuun. Ja minusta on raikasta, että ihmiset ottavat politiikassa riskejä ja tekevät persoonallisia valintoja.
En kuitenkaan itse olisi valinnut Kallista, mutta siihen on omat syynsä ja on vain hienoa jos Takkulalla on toinen kokemus Kalliksesta. Ihmiset ansaitsevat tulla tulkituksi suoraan eikä toisten kokemusten kautta. Hannun on oikein olla uskollinen omalle näkemykselleen. Minä tuen luonnollisesti Niinistöä suoraan, ja valintani kristittynä on yksinkertaisen helppo: pidän häntä ehdokkaista parhaimpana.
Kallis sanoi juuri uutisissa, että vieläkin suurempi lottovoitto on tulossa. Se ei ollut oikein kohteliasta Hannua kohtaan, mutta odotamme kiinnostuksella.
Kallis lanseerasi muuten kolmen koon kampanjansa. Enpä tiedä kuinka fiksua oli toistaa tätä kolmea K:ta. Kaikkihan tietävät, että se viittasi aikoinaan Kallikseen, Kalliomaahan ja Korholaan. Ja nyt kaksi kolmesta on jäänyt pois.
Olimme tänään mieheni kanssa kaupassa lauantain ruokaostoksilla. Ostoksia autoon lastatessa huomasin, että hänellä oli eriparikengät: toisessa jalassa Dieselin kenkä, toisessa Vansin. Tajusin, että olen totisesti naimisissa hajamielisen professorin kanssa. Asialle löytyi selityskin: Atte olisi kauppaan lähtiessä kysynyt mielipidettäni, kumpi kenkä sopisi asuun, mutta koska olin puhelimessa, kysymys viivästyi – ja unohtui.
Miten hurmaavaa!