Olin palannut yöllä yhden jälkeen kotiin ja aamulla oli kuuden jälkeen herätys Tampereen meppikiertueen vuoksi. En nukkunut sitäkään vähää minkä aikaraami olisi sallinut, sillä aikaiset herätykset hermostuttavat alitajuntaani – jännitän nääs myöhästymistä. Niinpä puolikuollut Korhola lähti aamuvarhain kasseineen Tampereelle. Junassa viimeistelin pp-esityksiä päivää varten ja ihastelin ruskaa. Olin niin väsynyt, että muistin vasta iltapäivällä voivani nykyään ottaa kuvia blogia varten.
Minä ja Hannu Takkula vierailimme Tampereen Eurooppa-tiedotuksen järjestämillä meppikahveilla. Kun ehdin paikalle, Takkulan puhegeneraattori pörisi oikein täysillä, mitä suuresti ihmettelin. Miten hän se tekee? Hänkin oli palannut Strasbourgista samalla yökoneella, mitä ei olisi arvannut. Yleisö oli kiitettävän aktiivista ja kyseli kaikenlaista Turkin jäsenyydestä Itämeren tilan kohentamiseen.
Pirkanmaan kokoomuksen uusi järjestösihteeri Kirsi Murtomäki oli järjestänyt minulle loppupäiväksi vauhdikkaan ohjelman ja toimi kuljettajanani. Kävimme Aamulehden toimituksessa kahvilla, jonka jälkeen siirryimme Pirkanmaan ammattikorkeakouluun tutustumaan oppilaitoksen toimintaan ja opetukseen. Oppilaitoksella oli lukuisia kiinnostavia hankkeita – yksi niistä oli hyvinvointiklinikka, jonne ihmiset voivat tulla testaamaan erilaisia apuvälineitä ja fysioterapiapalveluita.
Sieltä lentävä lähtö Poliisikouluun! En malttanut olla kysymättä hallintojohtaja Timo Rajalalta, onko kirjailija Leena Lehtolainen käynyt koskaan heidän vieraanaan. Pistäisin osin Lehtolaisenkin dekkareiden ansioksi sen, että poliisin imago on nykyään varsin, sanonko seksikäs. Ja arvossaan. En tosin valitettavasti nähnyt kovin paljon poliisiopiskelijoita, sillä heillä sattui olemaan etäopiskelupäivä. Mutta minulle kerrottiin, etä koulun oppilasaines oli erinomaista. Käyttäymishäiriöitä tai opiskelumotivaation puutetta ei esiinny.
Työni yksi fantastisin puoli on se, että opin koko ajan uusia sanoja. Rajala oli loistava ja innostava sivistäjä. Nyt tuli otettua haltuun mm. huumeorientoitunut nenänkäytön osa-alue. Kyse on tietenkin poliisikoirista, jotka erikoistetaan haistelemaan kuka mitäkin. He eivät hauku Tampereella vaan Hämeenlinnassa, mutta saman alan opiskelijoiksi heidät lasketaan.
Päivän toisen verbaaliherkun sain Pirkanmaan ammattikorkeasta. Voin olla tyhmä, mutta vasta nyt opin senkin, että siivojat ovat puhtauspalvelualan henkilöstöä.
Päivä päättyi kansalaistapaamiseen Koskikeskuksen kahvilassa. Ihmisten lämpö ja ystävällisyys yllättää aina; sain jopa tervetuliaishalauksen eräältä rouvalta joka käyttää kaupassa vaalikolikkoani ostoskärryn panttina, ja halusi nyt tulla katsomaan minua ilmielävänä. Tunsin oloni epätodelliseksi: olen päässyt alumiinikolikon muodossa hänen arkeensa.
Tällaiset kahvilatapaamiset ovat iloisia mutta myös mahdottomia Tulee haikea olo kun ei voi yhtä aika kaikkea: syventyä keskusteluun toisen kanssa ja silti kyetä huomamaan koko ajan paikalle tulevia uusia kasvoja.
Viiden junalla kotiin, ja kaivattu viikonloppu alkaa! Suunnitelmissa ennen muuta paljon unta.
