Lämmin tervehdys Strasbourgista
Vakiintunut tapani kirjoittaa uutiskirje juuri Strasbourgin täysistuntoviikolta Brysselin sijasta on alkanut käytännössä olla yhä hatarampaa. Tämä on värikkäin osa poliittista työtämme ja olisi hauskaa kirjoittaa kuulumisia keskellä kuuminta debattia, mutta kiire täällä on joskus niin kova ja tahti tauoton, että viikon lopulla vain tärisyttää. Tällä viikolla aivan kaikkea on liikaa: kokouksia, puheita, äänestyksiä, valvomista, illallisia ja lounaita. Ja lobbareita pyrkimässä puheille.
Jotkut ehtivät jo epäillä pudonneensa uutiskirjeen saajien listalta, kun mitään ei lomien jälkeen ole kuulunut. Mutta tekniikka ei pettänyt, se olin valitettavasti yltiökiireinen minä.
Kesäni meni kyllä hienosti mutta haaveilemani kuntokuuri ei aivan toteutunut. Olimme mieheni kanssa skootterionnettomuudessa, jossa satutin olkapään ja kantapään, ja juoksu estyi pariksi kuukaudeksi. Atte vasta epäonnekas olikin. Ensin hän katkoi onnettomuudessa kaksi kylkiluuta. Sitten tuli Kiinasta ankara vatsatauti, joka ei kylkiluitaan katkoneelle ole mitään juhlaa. Seuraavan viikon aivasteluttava ja yskittävä flunssa oli yhtä hankala. Kun hän alkoi olla paremmassa kunnossa ja menimme loman lopuksi hopeahäämatkalle Kreikkaan, liukastuminen märissä portaissa mursi kylkiluita toiselta kyljeltä. Mutta jotenkin silti oli ihan mahtavaa.
Kävin juuri puhumassa salissa tämän viikon viimeisen puheen, ja tunnin päästä lähtee bussi kohti Frankfurtia, josta lennän Suomeen ehtiäkseni kotiin yhdeltä yöllä. Parlamenttitalo tyhjenee nyt kovaa vauhtia ja käytävillä alkaa olla hiljaista. Huomenna olenkin Tampereella puhumassa euroasioista.
Viikon kuumin keskustelu on käyty Turkin jäsenyysneuvottelujen alkamisesta. Parlamentti ei asiasta päättänyt, kunhan lausui kantansa jäsenmaille tiedoksi. Äänestystulosta tulkittiin kellertävänvihreäksi valoksi. Jotkut meistä, kuten minä, haluaisimme edetä hitaasti.
En ole Turkin jäsenyyttä vastaan. Euroopalle olisi strategisesti tärkeää saada Turkista vakaa ja demokraattinen kumppani. Mutta kehitys vie aikaa, ja vielä Turkki ei mielestäni ole kypsä astumaan neuvottelujunaan, jonka luonteen kaikki tietävät. Vauhtiin päästyään se etenee automaattisesti. Niin kauan kuin itsestään selvistäkin kriteereistä joudutaan kinaamaan, aika ei ole kypsä. Toisen jäsenmaan tunnustaminen esimerkiksi on itsestäänselvyys.
Mutta haluan tarkentaa: en osaa pitää islamia Turkin ongelmana. Pikemminkin ongelma lienee kemalistinen nationalismi, joka on virallisen aatteen asemassa. Se näkyy valitettavan usein oikeuttavan vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja kurdien sortamiseen. Olin viime syksynä tutustumassa Istanbulissa kristillisten kirkkojen ongelmiin. Palaute on ollut, että tilanne on viime aikoina vain kiristynyt. Tämä painaa mieltäni paljon. Ensi viikolla menen Ankaraan vastaavalle tutustumismatkalle.
Siksi joskus ihmettelen, miksi puhutaan kriteereistä, jotka on täytettävä, mutta ei malteta valvoa asiaa riittävästi. Mietin, liittyykö tämä jotenkin poliittiseen ahneuteen. Meillä on yhteisö, jossa puheenjohtajuudet ja valtakaudet vaihtuvat tiuhaan ja kaikilla meillä on tarve antaa näyttöjä ja jättää oma jälki historiaan. Siksi voi niin helposti tapahtua se, että ennakoitavasta tulevaisuudesta halutaan tehdä totta mahdollisimman pian. Halutaan sulka omaan hattuun: tehdään se siis meidän kaudellamme, minun aikanani, kun se kuitenkin joskus tapahtuu.
Tämän katsauksen olen tapani mukaan lähettänyt kaikille teille, jotka tavalla tai toisella olette olleet sähköisissä tekemisissä kanssani, joku ehkä annettuaan kolumnipalautetta, toinen moitittuaan/kehuttuaan äänestyskäyttäytymistäni. Kannustan edelleen käymään kotisivuillani www.korhola.com. Jos joku ei pidä sen flash-tekniikasta, aivan pian rinnalle tulee perinteinen html-versio. Kuvitettu nettipäiväkirja, tiedotteet, palindromit ja kysymyspalstat kertovat tapahtumista lisää. Paljon on kesän aikana tapahtunut myös ilmastopolitiikan alueella, johon olen ottanut kantaa. Ensi joulukuussa menen niissä merkeissä Montrealin ilmastokokoukseen.
Jos et halua näitä katsauksia, lähetä viesti niin korjaamme tilanteen. Ja kaikille lämmin kiitos saamistani viesteistä. Niistä on ollut paljon iloa.
Ja kaikille teille innostavaa syksyä.
Eija-Riitta
