Itämeri arvioitu maailmaan saatuneimmaksi mereksi
Korholan kysymys: Itämeren tilan parantaminen
Erinäisissä tutkimuksissa Itämeri, joka EU:n viime laajentumisen jälkeen käytännössä muuttui EU:n sisämereksi, on arvioitu maailman saastuneimmaksi mereksi.
Itämeren ominaisuuksia maailman toiseksi suurimpana murtovesialtaana on vähäsuolaisuus, suljettuus ja mataluus, jotka tekevät sen erittäin haavoittuvaksi ihmisten toimille. Sen ekosysteemiin kuuluu olennaisena osana valuma-alue, jonka pinta-ala on nelinkertainen verrattuna itse Itämeren altaan pinta-alaan. Siksi Itämereen kulkeutuu veden mukana laajalta maa-alueelta paitsi ravinteita myös erilaisia ympäristömyrkkyjä. Itämeren suurimpia uhkia öljynkuljetuksen ohella ovatkin ravinnepäästöistä johtuva rehevöityminen, joka aiheuttaa mm. myrkyllisiä sinilevälauttoja, Itämeren jokakesäisen ongelman.
Koska EU:n laajenemisen voi parhaiten perustella siitä syntyvillä paremmilla ja onnistuneilla politiikoilla, päätöksillä ja ratkaisuilla, miten komissio näkee viimeisimmän laajenemisen auttaneen ja vaikuttaneen Itämeren tilanteeseen?
Millaisiin toimiin nyt voidaan ryhtyä, jotta Itämeren katastrofaalista tilannetta voidaan pikaisesti parantaa laajenemisen myötä tulleiden uusien mahdollisuuksien kautta?
Stavros Dimaksen komission puolesta antama vastaus
E-2888/05FI (9.9.2005)
Itämeri on todellakin alttiina monille uhille, joita ovat luonnon monimuotoisuuden häviäminen tai väheneminen sekä sen rakenteen muutokset, elinympäristöjen häviäminen, vaarallisten aineiden aiheuttama saastuminen sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset. Kuten kysymyksessä perustellusti todetaan, Itämeren erityinen luonne se on suhteellisen matala, puolisuljettu merialue, joka on vain rajallisesti yhteydessä viereisten merien kanssa tekee siitä erityisen herkän ihmisten toiminnan aiheuttamille paineille.
Itämerta kohtaaviin haasteisiin vastaaminen on tärkeää, jotta alueen meriympäristön tilaa voidaan parantaa ja näin turvata siitä riippuvaiset taloudelliset ja sosiaaliset toiminnot.
Unionin laajentuminen (vuonna 2004) kymmenellä uudella jäsenmaalla joista neljä oli Baltian maita luo todellakin uusia mahdollisuuksia Baltian alueen meriympäristön suojelemiseen:
– Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron liittyminen unioniin on lisännyt huomattavasti EU:n vaikutusmahdollisuuksia. Kaikki muut paitsi Venäjän suvereniteettiin kuuluvat Itämeren vesialueet ovat nyt EU:n vesialueita, mikä edesauttaa huomattavasti meristrategian toteuttamisen onnistumista alueella.
– Laajentumisen ansiosta unioni pystyy lisäksi vaikuttamaan tehokkaammin maalla sijaitseviin Itämeren pilaantumisen lähteisiin. Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron sekä myös niiden uusien jäsenmaiden, jotka eivät sijaitse Itämeren rannikolla, mutta kuuluvat sen valuma-alueeseen (kuten Tekin tasavallan), on noudatettava EY:n vesilainsäädäntöä. EY:n vesipolitiikan puitedirektiivin (1) täytäntöönpano johtaa alueen makean veden laadun paranemiseen, mikä puolestaan vähentää Itämeren pilaantumista ja rehevöitymistä. Vesipolitiikan puitedirektiivin lisäksi merien rehevöitymistä vähentää myös se, kun uudet jäsenvaltiot toteuttavat yhteisön muuta asiaankuuluvaa vesilainsäädäntöä, eli yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin (2) ja nitraattidirektiivin (3).
Komission aktiivinen osallistuminen Helsingin komission toimiin viime vuosikymmenen aikana osoittaa selvästi, miten sitoutunut se on lisäämään Itämeren suojelun tehokkuutta. Lisäksi meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskeva teemakohtainen strategia, jota käsitellään parhaillaan komissiossa, pyrkii huomattavasti edistämään yhtenäistä lähestymistapaa koko EU:n alueella Itämeri mukaan lukien sekä sen ulkopuolella.
Kyseessä on yksi seitsemästä strategiasta, joita kehitetään yhteisön kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman puitteissa (4). Nämä teemakohtaiset stategiat nähtiin uutena ympäristöpolitiikan lähestymistapana, jossa pääasiallinen tapa saavuttaa ympäristöön liittyvät tavoitteet on tarkastella teemoja kokonaisvaltaisella tavalla ja korostaa ympäristöasioiden integroimista muihin politiikkoihin ja toimintaohjelmiin.
Meristrategian tavoitteena on suojella Euroopan meriä ja valtameriä sekä varmistaa, että ihmisten toimet näillä merillä ja valtamerillä toteutetaan kestävällä tavalla niin, että nykyiset ja tulevat sukupolvet saavat nauttia ja hyötyä biologisesti monimuotoisista ja dynaamisista valtameristä ja meristä, jotka ovat turvallisia, puhtaita, terveitä ja tuottavia.
Vaikka onkin olemassa keinoja säädellä ja vähentää meriympäristöön kohdistuvia paineita ja uhkia, ne on kehitetty alakohtaisesti, mistä on seurauksena politiikkojen, lainsäädäntöjen, toimintaohjelmien ja toimintasuunnitelmien sekava kokonaisuus kansallisilla, alueellisilla, EU:n ja kansainvälisillä tasoilla. EU:n tasolla ei ole yleistä, yhtenäistä politiikkaa meriympäristön suojelemista varten. Meristrategian tarkoituksena on tarjota tällainen integroitu lähestymistapa. Strategiassa otetaan huomioon kaikki meriympäristöön kohdistuvat paineet ja asetetaan selkeät, kestävät päämäärät ja tavoitteet, jotka saavutetaan tietyillä kustannustehokkailla keinoilla.
Vesipolitiikan puitedirektiivin ja EU:n meristrategian toteuttaminen yhdessä pienentää sisävesien ja Itämeren ympäristönsuojelun välistä eroa.
1. EYVL L 327, 22.12.2000.
2. Direktiivi 91/271/ETY : EYVL L 135, 30.5.1991.
3. Direktiivi 91/676/ ETY : EYVL L 375, 31.12.1991.
4. EYVL L 242, 10.9.2002.
