Arvoisa puhemies
on aivan erinomaista, että Pohjoinen ulottuvuus nostetaan jälleen keskusteluun ja olen hyvin rohkaistunut arvoisan komission jäsenen halusta sitoutua Pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseen.Mutta kun me katsomme puhujalistaa, huomaamme tähän käsitteeseen liittyvän yhden olennaisen ongelman. Pohjoisella ulottuvuudella on liian vähän asianosaisia: liian harva taho parlamentissa ja EU:n jäsenmaissa kokee sen omakseen. Ohjelma ei ole tuottanut toivottuja tuloksia ja sitä tunnetaan huonosti. Tämä Suomen vuoden 1999 puheenjohtajuuskauden keskeinen innovaatio on aivan liian arvokas hanke hukattavaksi poliittisen lihasvoiman heikkouden vuoksi – Pohjoisesta ulottuvuudesta on tehtävä elinvoimaisempi.
Paitsi huomiota, myös rahaa on Pohjoiselle ulottuvuudelle jaettu niukasti. Oman budjettilinjan puuttuessa se on jäänyt liian teoreettiseksi. Jos summia verrataan EU:n Välimerirahoihin, kyseessä on tietenkin murto-osa. Olenkin hyvin ilahtunut kuullessani uusista rahoitusinstrumentista. Pohjoista ulottuvuutta on myös rasittanut tietty hahmottomuus eikä se ole kyennyt luomaan itselleen selkeää, muista toimijoista ja toiminnasta erottuvaa profiilia. Taitaa olla realismia, että vain sellainen strategia, jolle luodaan taloudelliset puitteet ja rahoituslinja, onnistuu vakiinnuttamaan asemansa.
Tässä on syitä siihen, miksi muutamat meistä Pohjoisen edustajista ovat viime aikoina suunnanneet katseet Itämereen ja sen rannikkovaltioiden suuntaan. Itämeri on epäilemättä osa Pohjoista ulottuvuutta. EU:n itälaajentumisen myötä Itämerestä tuli pääosin EU:n sisämeri ja pitäisi nostaa sille kuuluvaan arvoonsa. Tässä on meidän meremme, Mare Nostrum. Sen ympärillä on EU:n uusia jäsenmaita, joilla on paljon motivaatiota vahvistaa Itämeren alueen yhteistyötä tavalla, jossa kaikki Pohjoiset ulottuvuuden tärkeät elementit tulevat vahvistetuksi ja jossa hyödynnetään uutta poliittista lihasvoimaa alueelliseen yhteistyöhön.
Pohjoinen ulottuvuus on ollut ulkosuhteiden väline. Mutta sen toiminta-alueen osilla ole riittävästi yhteistä. Sitä täydentämään tarvitaan uusi, aluetta yhdistävä lähestymistapa, jossa on olennaisesti läsnä Itämeren suojelu ja Itämeren talousalueen kehittäminen. Strategiaa koordinoitaisiin ja toteutettaisiin tiiviissä yhteistyössä Venäjän kanssa.
EU-jäsenyytemme alussa meille saattoi riittää, että vaikutamme verbaaliseen todellisuuteen ja että edes jotkut toistelevat keksimiämme sanoja. Se ei riitä enää: kun Unioni laajenee ja kun samaan aikaan tarve on suuri, haluamme Pohjoisen ulottuvuuden ja Itämeren strategian muuttuvan sen alueen kansalaisia hyödyttäviksi tutkimushankkeiksi ja ympäristönsuojeluksi.
