Syksyn kokoukset alkoivat loman jälkeen lopulta niin vauhdikkaasti, että en ehtinyt ottaa edes kirjotusvaihdetta päälle kun tapahtumat vain riistäytyivät. REACH-kemikaaliasetus teettää paljon töitä, mutta myös oma raporttini Århusin sopimuksen soveltamisesta EU-instituutioihin. Lyhyesti sanoen kyse on EU:n avoimuudesta ympäristöpäätöksenteossa. Lisäksi lobbarit haluavat tavata ja puhua ilmastostrategiasta, fluoratuista kasvihuonekaasuista sekä jätteenkuljetuksesta.
Olin perjantaina Alexin kanssa meppikiertueella Jyväskylässä, jonne lensimme aamulla. Kiva reissu, sekoitus luentoja ja ihmisten tapaamista vapaan keskustelun merkeissä. Ihailin takaisintulomatkalla Alexin tehokkuutta: se kollegansa lamauttava duracellpupu kirjoitti lentokoneessa päivän blogin ja valitsi kommunikaattoristaan kuvia oheen. Alex tosin sanoi, että homma sujuu, koska hän on koukussa siihen. Manasin. että miksen tee samaa ja hanki samanlaista koukkua. Tosiaankin. Varsinkin kun aloitin tämän homman jo viime kaudella.
Tosin digikamerani (ja mielettömän tärkeitä kuvia häämatkalta tietenkin) varastettiin torstaina, kun kotiimme murtauduttiin, mutta kännykkäkameralla Alexkin kaiken dokumentoi. Päätän siis taas kerran korjata tilanteen kirjoittamalla useammin ja kohta alkaa visuaalinen dokumentointikin.
Kyseessä on kateuden vähemmän vahingollinen muoto. Ihaillen kadehdin Alexin tehokkuutta bloginsa kanssa ja ratkaisen sen korjaamalla omaa käytöstä. Sitä sanotaan amerikkalaiseksi kateudeksi. Venäläinen kateus ei puolestaan suvaitse toisella sitä mitä ei itselläkään ole.
Mutta oikeasti. Kun vilkaisen poliittisia keskustelupalstoja, huomaan että joillakin on pakkomielteenä moittia Stubbia. Ne haukotuttavat. Alex on yksinkertaisesti ihana ja reilu työtoveri, myös hillittömän hauska. Olen monesta asiasta eri mieltä, esimerkiksi Turkkia liittäisin EU:hun paljon pidemmän kaavan mukaan. Hyvä työtoveruus ei kuitenkaan riipu sellaisesta – olemme oikea dream team.
