Arvoisa puhemies,
meillä on käsissämme strateginen direktiivi, koska se heijastaa EU:n ympäristöpolitiikan perusvaikeutta, jäsenmaiden olosuhteiden suurta eroa. Siihen on siis reagoitava oikein. Itse tulen maasta, jossa järviä on 187 888. On selvää, että me turhautuisimme, jos keinot olisivat samat kuin vaikkapa Luxemburgilla. Siksi on tärkeää, sekä järjen valon että ympäristön kannalta, että keskitymme tavoitteisiin mutta jätämme keinot jäsenmaille.
Onneksi ehdotus antaakin enemmän joustoa jäsenmaille itse määritellä ne uimarannat, jotka ovat ns. EU-rantoja – tältä osin yhteisen kannan "uimavesien" määritelmä on hyvä. Omassa maassani se merkitsee viranomaisten hallinnollisen taakan vähentymistä laadunvalvonnan siitä kärsimättä.
Me tarvitsemme tätä uimavesidirektiiviä. Nykyinen direktiivi on vanhentunut, ja uudistus kuvastaa vesien hygieenistä tilaa nykyistä paremmin.
Parlamentin muutosehdotuksissa on kuitenkin paljon sellaista, mitä en voi hyväksyä. Määräaikojen tiukentaminen v:sta 2015 v:een 2011 on ongelmallista mm. vesipuitedirektiivin aikataulujen vuoksi: 2011 jäsenmailla ei välttämättä ole kaikkia tietoja uimavesien luokittelemiseksi ja lisäksi vesipuitedirektiivin mukaan vesien hyvä tila on saavutettava v:een 2015 mennessä, johon jäsenmaiden
nyt suunnittelemat toimet tähtäävät – näiden aikaistaminen ei ole helppoa.
Hankalinta parlamentin muutosehdotuksissa on aikomus poistaa "tyydyttävän/ riittävän" uimaveden luokka. On muistettava, että se oli ehdoton edellytys neuvoston yhteisen kannan saavuttamiselle. Sama ongelma koskee rannikkovesien ja makeiden vesien raja-arvojen yhtenäistämistä – erilaisille raja-arvoille on tieteelliset perusteet eikä niissä lisätä uimareille aiheutuvaa riskiä. Parlamentissa laadittu kompromissiehdotus on askel parempaan suuntaan. Jollei "riittävän" kategoriaa hyväksytä, vaarana on, että koko hanke kaatuu neuvostossa. Tämä olisi erittäin valitettava asia ympäristön kannalta – jotkut jäsenmaathan varmaan antavat mieluummin hankkeen kaatua kuin suostuvat raja-arvojen tiukennuksiin.
