Aprillipäivä. Yksinkertainen ”nenässäsi on hammastahnaa” tehoaa aina, tällä kertaa sekä omaani että Itälän avustajaan. Muihin en testannutkaan.
Olin poikkeuksellisesti perjantaina Brysselissä, sillä mieheni sattui työmatkalle samaan kaupunkiin ja ajattelin, että olisi sääli lähteä samana päivänä kun hän tulee. Hän on pisteyttämässä komissiossa tiedehankkeita.
Parlamentissa minua tuli tapaamaan eräs hollantilainen ihmisoikeusjärjestön edustaja, joka oli hyvin huolissaan lastenpsykiatrian alalla tapahtuvasta medikalisaatiosta. Hän väitti, että Hollannissa monia vanhempia pakotetaan antamaan hyperaktiivisiksi todetuille lapsilleen, esim. ns. ADHD-diagnoosin saaneille tapauksille, Ritalinia, joka on kokaiinipohjainen lääke ja jota myydään huumeena katukaupassa. Järjestön mukaan vanhemmat, jotka ovat kieltäytyneet Ritalin-hoidosta, ovat menettäneet jopa huoltajuuden lapseen. Pyysin häntä toimittamaan minulle tästä kunnon dokumentit, sillä väite tuntui uskomattomalta.
Hän kertoi myös, että USA:ssa kahdeksan miljoonaa lasta käyttää Ritalinia hyperaktiivisuuteen, ja esitti tutkimustuloksia siitä, että lääkehoito voitaisiin useimmissa tapauksissa välttää ja korvata ruokavalion muutoksilla. Huonoravinteinen roskaruoka on suuri syy lasten levottomuuteen, ja siksi on väärin tehdä näistä huumeriippuvaisia lääkkeenkäyttäjiä. Se ei palvele kuin lääketehtaiden etua.
USA:n kouluissa tapahtuneissa ampumistapauksissa on ollut hänen mukaansa aina taustalla Ritalinin käyttö.
Pyysin lisädokumentteja, ja jos väitteet huoltajuuden eväämisestä todella pitävät paikkansa, on syytä tehdä asiasta kirjallinen kysymys.
Iltapäivällä lensin Suomeen. Huhtikuuhun pääsy on aina yhtä juhlavaa. Nyt voi jo uskoa, että kevät tulee meillekin. Tässä kuussa täytyy tulla vähintään sinivuokkojen.
