Arvoisa Puhemies,
Haluan ensinnäkin kiittää raportööriä mittavasta ja asialleen omistautuneesta työstä tässä tärkeässä ja mielipiteitä herättävässä pakkausjätedirektiivissä.
Euroopan laajennettua olemme nyt tilanteessa, jossa yhtenäisen lainsäädännön saavuttamiseksi tehdyt yhteiset tavoitteet ovat erityisen kovat juuri uusille jäsenvaltioille, ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Tässä mielessä ehdotus pakkausjätedirektiiviksi ei tee poikkeusta.
Tämän direktiivin voimaansaattamisen lähtökohtana tulee olla taata mahdollisimman hyvin toimivat sisämarkkinat ilman riskiä vääristymiin. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Sisämarkkina-alue on laajentunut, samoin myös maiden välisissä lähtötasoissa on ehkä enemmän eroja kun koskaan aikaisemmin.
Komission ehdotus yhteisen takarajan asettamiseksi 31.12.2012 uusille jäsenmaille pakkausjätedirektiiviin perustuviin hyödyntämis- ja kierrätystavoitteisiin on perusteltavissa, jotta markkinat saataisiin yhteneväiseksi mahdollisimman pian. Ongelmaton ehdotus ei kuitenkaan ole. Sen tähden voikin olla viisautta harjoittaa kauaskatseisuutta, ja takarajaa asettaessaan ottaa enemmän huomioon uusien maiden lähtötasot. Näin vältämme mahdolliset kiusalliset jälkiseuraamukset asetettujen ehtojen rikkomisesta ja samalla asetamme Euroopan yhtenäisyyden nyt käsittelyssä olevien markkinoiden yhtenäisyyden edelle.
Direktiivin käsittelyn yhteydessä on ollut paljon puhetta myös pakkausjätteen kierrätyksestä ja uudelleenkäytöstä. Uudelleenkäytön ekologista arvoa ei tule kiistää, mutta on huomattava, että uudelleen käytettävien pakkausten paremmuus ympäristön kannalta ei ole aina suoraan perusteltavissa. Pienillä kuljetusmatkoilla ne varmastikin ovat parempia mutta ongelmia syntyy silloin kun kullakin tuottajalla on omat pakkauksensa ja Euroopan markkinoiden sisäiset välimatkat ovat pitkiä. Hyvänä esimerkkinä käy eteläisten maiden hedelmien kuljettaminen Pohjoismaihin, missä yhteydessä uudelleenkäytettävien pakkausten takaisinkuljetus ei varmasti edistäisi kestävää kehitystä. Esimerkiksi pahvilaatikot kerätään ja kierrätetään usein paikallisesti, joten suuri määrä turhaa kuljettamista jää pois. Uudelleenkäytettävien pakkausten suosiminen ympäristöstä välittämättä olisi tekopyhää ekologiaa. Nyt käsiteltävän raportin osalta onkin hyvä että direktiivin yhtenäistä soveltamistavoitetta ei turhaan vaaranneta epämääräisillä kansallisilla pakkausten uudelleenkäyttöjärjestelmillä.
