Kokoomuksella on kuntavaaleissa selkeä viesti: Haluamme lisätä ihmisten valinnanmahdollisuuksia, turvata peruspalveluita ja vahvistaa arjen turvallisuutta. Ennen kaikkea tavoitteemme on huolehtia niistä paikallisesti tärkeistä asioista, jotka koskevat vanhempiamme, lapsiamme, naapureitamme tai vaikkapa työpaikan tarjoavia yrityksiä.
Kysymys on ihmiskuvasta. Yksilö on arvokas, ja tarvitsee yhteisöä kokeakseen sen todeksi. Haluamme politiikkaa, jossa satsataan ihmiseen. Viranomaisesta ei ole omaiseksi. Välittämistä ei voi ostaa vain rahalla. Esimerkiksi perhe on yhteisö, joka itsessään voisi tuottaa rakkautta ja välittämistä. Yhteiskunta voi kyllä olla oikeudenmukainen mutta se ei voi koskaan rakastaa; siihen sen syli on liian kylmä ja käsi liian lyhyt. Siksi haluaisimme tukea kaikkia niitä rakenteita, joissa välittämistä tapahtuu. Siksi emme yritäkään tietää perheiden puolesta, mikä heille on parasta vaan haluamme lisätä ihmisten omia mahdollisuuksia valita joustavasti oman elämäntilanteen mukaan.
Ihmiskuva liittyy myös kansalliseen selviytymiseen. Globalisoituvassa maailmassa suomalaisten haaste on löytää strategia, ne työpaikat, joita Kiina-ilmiö ei huuhdo pois. Perustuotanto siirtyy muualle, meidän mahdollisuutemme on luovassa ja innovoivassa työssä. Mutta tasapäistämispolitiikalla ei luoda innovaatioita, rohkaisemalla luodaan. Nuoret ovat resurssimme, ja samalla se on joukko, jota usein laiminlyödään. Tiedonjako ei enää riitä, vahva minäkuva on oppimisen ja informaation käsittelyn kannalta olennainen. Kysymys niin vanhemmille, koululaitokselle kuin työelämällekin on, miten voimme tukea ihmisen uskoa itseensä. Muussa ilmapiirissä ei synny enempää innovaatioita kuin välittämistäkään.
Välittämisen yhteiskunta on vastaisku kyyniselle yksinpärjääjien yhteiskunnalle. Samalla se on turvaverkko itse kullekin. Koska jokainen päätyy heikoksi ennemmin tai myöhemmin, olisikin hulluutta luoda yhteiskuntaa, joka kampittaa lopuksi.
Kunnallisvaalikolumi, Lokakuu 2004